Avainlippu-perheeseen kuuluva Maatiainen ry on valinnut vuoden 2017 maatiaiseläimeksi poron. Yhdistyksen tarkoituksena on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, alkuperäiset kotieläinrodut sekä kulttuurimaisemat ja luonnon monimuotoisuus.
Peuroja, poron kantamuotoja on vaeltanut Suomen kamaralla ikiajoista. Viimeisimmän jääkauden jälkeen poron kantamuodosta tunturipeurasta tuli Fennoskandiaan tärkeä saaliseläin ja se auttoi asutuksen leviämisessä pohjoisille alueille. Intensiivisen metsästyksen vuoksi tunturipeurakanta harvinaistui, ja lopulta villi tunturipeura hävisi Suomesta kokonaan 1800-luvulla.
Saamelaisten, maamme alkuperäisasukkaiden, kesyttämä ja monipuolisesti hyödyntämä poro on hyvä esimerkki elinvoimaisesta hyötyeläimestä. Poroja käytettiin alun perin kanto- ja kuljetustehtäviin sekä maidon- ja nahantuotantoon ja monenlaisiin hyötyesineisiin ja käsitöihin. Lihantuotannon merkitys korostui vasta 1800-luvulla.
Pohjoiseen sopeutunut
Poro on sopeutunut hyvin kylmään pohjoiseen. Sen karvapeite eristää lämpöä erinomaisesti peitinkarvojen onttouden ansiosta. Kylmänkestävyyttä parantaa jalkojen ja muiden kehon ääreisosien verenkierron vähentyminen lämmönhukan minimoimiseksi. Jalkojen alaosan luuydin toimii pakkasnesteen tavoin, ja talviaikaan poro säästää energiaa vähentämällä pötsin bakteeritoimintaa. Keväällä ja kesällä porot syövät varpuja ja ruohovartisia kasveja. Syksyistä herkkua ovat sienet, etenkin tatit ja haperot.
Sesonkityötä porojen parissa
Poronhoitajien työ on jaksottunut porojen luontaisen biologian ja vuodenkierron mukaisesti. Poronhoitajat ovat sitoutuneita ympäristöön ja yhteisöönsä. Työ vaatii erämiestaitoja, ja monet poronhoidon työvaiheet vaativat paljon työvoimaa; siksi paliskunnan poroja hoidetaankin usein yhdessä. Suuri osa ammattitaidosta opitaan perimätietona edelliseltä sukupolvelta. Kausi alkaa vasomisella touko–kesäkuussa. Syksyllä rykimäaika eli kiima-aika kokoaa porot parttioihin eli pieniin porolaumoihin, joita hirvas (urosporo) vartioi. Tämä helpottaa poroerotuksia. Kesäaikaan tehdään huoltotöitä: korjataan heinää ja lehtikerppuja ja huolletaan aitoja
1800-luvulla rajoitettiin ympärivuotinen porojen paimentaminen valtion rajojen sisälle, jolloin paimentavien saamelaisten vapaa oikeus siirtyä poroineen valtiosta toiseen pohjoisessa loppui. Samalla katkesivat perinteiset jutaamisreitit kesälaitumille. Kesälaiduntamisen loputtua ihmiset asettuivat asumaan ympärivuotisesti taloasumuksiin. Jutaamisen hiipuessa loppui myös vaadinten lypsäminen. Poronhoito ja saamelaisuus ovat antaneet pysyvän leimansa pohjoisen rakennusperinteeseen, tunturimaisemaan ja muihin elinkeinoihin, kuten käsityöläisyyteen.
Lisätietoja:
Mervi Honkatukia
mervi.honkatukia@luke.fi
puh. 02 953 26139
Maatiainen – Det lantliga kulturarvet ry on aatteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, alkuperäiset kotieläinrodut sekä kulttuurimaisemat ja luonnon monimuotoisuus. Yhdistys tahtoo myös ylläpitää omavaraisen elämänmuodon arvostusta ja sen edellyttämien taitojen osaamista. www.maatiainen.fi