Nuoretko laiskoja vai työtä arvostavia ja ahkeria?

Suomalaisen työelämän murros näkyy jokaisella työpaikalla. Teknologia myllää kokonaisia toimialoja uuteen uskoon. Samaan aikaan muun muassa ikärakenteen muutos on johtamassa tilanteeseen, jossa joillakin aloilla on puutetta työvoimasta.

Osana suomalaisen työn murroksen ymmärtämistä Suomalaisen Työn Liiton oli toteuttamassa Unelmoitua Suomessahanketta yhdessä S-ryhmän, Lassila & Tikanojan ja 15/30 Researchin kanssa. Hankkeessa kartoitettiin laadullisin tutkimusmenetelmin työssäkäyvien nuorten käsityksiä työelämästä, tulevaisuudenuskosta sekä haaveista.

Tulokset olivat kiinnostavia, koska ne osaltaan purkavat muutamaa yleistä väärää ajatusmallia ja ennakkokäsitystä nuorista ja heidän suhtautumisestaan työmaailmaan. Esimerkiksi kaikki haastatellut nuoret olivat sitä mieltä, että työ on yksi elämän perusasioita ja työn tekemistä arvostettiin todella paljon. Vai mitä mieltä olette tästä suorasta lainauksesta:

”Näinä päivinä saa olla tyytyväinen, että on edes jotain töitä”

Työn tekeminen nähtiin osaksi aikuisuutta, joka tarkoittaa itsestään vastuunkantamista. Ennen kaikkea voidaan sanoa, että nuoria ei voi leimata epärealistisiksi haihattelijoiksi, jotka katoavat Balille surffaamaan puoleksi vuodeksi kerrallaan. Todellisuudessa vaikuttaa siltä, että nuoret tekevät ahkerasti töitä korkealla moraalilla. Tästä hyvä esimerkki on erään haastatellun nuoren seuraava toteamus:

”Mulle työ on hirveen tärkee, tykkään vapaa-ajallakin puhua mun töistä ja miettiä niitä asioita – ei negatiivisessa valossa mut saattaa tulla niitä ideoita mitä voi tuoda sitten työhön mukaan.”

Osa nuorista kokee, että vanhemmat sukupolvet ja sekä median luomat mielikuvat menestyvistä ”työn sankareista”, asettavat heille epärealistisia paineita menestymisen suhteen. Tämä myös luo mielikuvaa, että tavallisen työn tekeminen ei edes riitä tai ei ole sitä oikeanlaista työtä, jota nuorten odotetaan tekevän. Tämä on vaarallinen tie.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että talouteen liittyvät uutiset ovat aina vain huonompia ja yt -neuvotteluita käydään yhä vain useammin, niin monilla palvelualoilla on jo herätty orastavaan työvoimapulaan. Erityisen paljon pulaa on muun muassa myyntiedustajista, siivoojista, isännöitsijöistä ja perushoitajista sekä muista sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä. Muutos kiteytyy teollisuuden rakennemuutokseen ja palvelualojen kasvuun. Näillä aloilla ollaan siirtymässä yhä voimakkaammin työnantajan markkinoista työntekijöiden markkinoihin.  Tämä muutos tulee haastamaan työelämän käytäntöjä.

Tulevaisuudessa työnantajien on kilpailtava osaavasta työnvoimasta. Kyse ei ole vain muutamasta erikoisalasta ja -osaajasta. Esimerkiksi kauppa työllistää yli 300 000 ihmistä Suomessa ja rakennetun ympäristön parissa työskentelee puolestaan yli 100 000 työntekijää.

Koko yhteiskunnan tasolla siirtyminen työnantajan markkinoista kohti työntekijöiden markkinoita tarkoittaa, että jokaista työpaikkaa ja ammattia tulee arvostaa ja arvottaa mahdollisuutena, jonka kautta yksilö voi kasvattaa ammatillista identiteettiä ja ammattiylpeyttä. Jokainen työ on tarpeellinen ja arvokas, jotta yhteiskunnan rattaat voidaan pitää pyörimässä. Nuoren sukupolven panos tulevaisuuden Suomen ja maailman rakentamisessa on ratkaiseva. Jokaisen meidän panos on tärkeä. Jokainen työpaikka on tärkeä.