Julkiset hankinnat voi pelastaa yrityksiä – hankinnat tulisi kohdistaa työllistäviin ja vastuullisesti toimiviin suomalaisyrityksiin

Koronapandemia pakotti arkemme ennennäkemättömän nopeasti uuteen asentoon. Vielä reilu kuukausi sitten iloitsimme hienoisesta työllisyyden kasvusta ja kinastelimme tamperelaisen urheiluhallin nimestä. Nyt Suomi elää poikkeusoloissa, valmiuslaki on otettu käyttöön ja valtion varmuusvaraston salvat avattu. Sittemmin on myös osoittautunut, etteivät varmuusvarastot riitä kaikkiin niihin tarpeisiin, jotka ovat nousseet esille.

Koronakriisi uhkaa paitsi terveyttämme myös talouttamme. Tätä kirjoittaessa on ilmoitettu jo yli 350 000 työntekijän mahdollisista lomautuksista ja lukuisten yritysten toimintavaikeuksista. On päätetty suuresta yritystukipaketista, mutta yritykset tarvitsevat valtion tukitoimenpiteiden lisäksi myös tilauksia ja niiden tuomaa kassavirtaa. Nyt jos koskaan suomalaisen työn tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. Keskeisissä rooleissa siinä ovat julkinen sektori ja sille palvelujaan tarjoavat yritykset.

Suomalaisen Työn Liiton lähes 4 300 jäsenyrityksestä miltei viidesosa ilmoittaa julkisen sektorin yhdeksi asiakasryhmäkseen. Julkisen sektorin vuosittaiset hankinnat ovat suuruudeltaan noin 35 miljardia euroa ja ne työllistävät arviomme mukaan satojatuhansia suomalaisia.

Koska nopeasti edennyt kriisi uhkaa tyrehdyttää yritysten kassavirrat, tulee julkisen sektorin jatkaa hankintaohjelmiaan ja mahdollisuuksien mukaan myös tehdä hankintoja nopeutetussa aikataulussa. Tämä pitää monta yritystä ja työpaikkaa pystyssä. Jotta julkisten hankintojen vaikutus yritysten ja työpaikkojen kannalta olisi mahdollisimman suuri, tulee hankinnoissa ottaa käyttöön kaikki hankintalain sallimat joustot siten, että hankinnat kohdistuvat suomalaisiin yrityksiin, jotka toimivat vastuullisesti.

Hankintoja tulee pilkkoa sellaisiksi, että pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät osallistumaan kilpailutuksiin. Hankintahinnan sijaan tulee painottaa elinkaarikustannuksia ja tehdä kokonaistaloudellisesti edullisia ratkaisuja, jolloin suomalaisten yritysten mahdollisuudet pärjätä kilpailussa paranevat.

Myös vastuullisuuskriteerien käyttäminen kilpailutuksissa edistää kotimaisten tuotteiden tai palveluiden hankintaa, koska silloin voidaan vaatia tuotteiden ja palveluiden edistävän työllisyystavoitteita. Erilaiset työllisyystavoitteet voitaisiin toteuttaa nyt entistä suoraviivaisemmin, eli työllisyyden edistäminen hankintakriteerinä pitäisi ottaa rohkeammin käyttöön. Poikkeustilan sallimat suorahankinnat tulee myös mahdollisuuksien mukaan kohdistaa suomalaisiin yrityksiin ja suomalaiseen tuotantoon.

Yritysten kannattaa osallistua kilpailutuksiin entistä aktiivisemmin, seurata hankintakanavia sekä kertoa hankintavastaaville aktiivisesti omista palveluistaan ja innovaatioistaan. Aktiivinen vuoropuhelu hankinnan eri vaiheissa auttaa kumpaakin osapuolta tekemään asiat entistä paremmin. Tarvitaan myös yhteispeliä siinä, ettei jokaisesta asiasta valiteta markkinaoikeuteen.

Monissa suurissa kaupungeissa käytetään jo aktiivisesti hankintalain sallimia joustoja hyväksi. Esimerkiksi Espoon kaupunki on ottanut käyttöön niin sanotut ranskalaiset kilpailutukset, joissa hinta määritellään ensin, ja itse kisan ratkaisevat laatutekijät. Myös lähiruokaa on onnistuttu suosimaan eri puolilla Suomea määrittelemällä laatukriteerit tarkasti. Työllisyyden edistämistä osana hankintoja on kokeiltu pilottiprojekteissa ja nyt tämä keino pitäisi ottaa käyttöön välittömästi ja laajasti.

Me olemme nyt historiallisen suurten asioiden äärellä. Viisailla päätöksillä, ripeillä toimilla ja katsomalla kauas voimme vaikuttaa talouteemme ja tulevaisuuteemme. Keinot meillä jo on, nyt on vain kyse siitä, haluammeko niitä hyödyntää.