Ahkeria kuin muurahaiset, sellaisiahan me suomalaiset olemme?

Monet ajattelevat, että me suomalaiset olemme Jumalan valittu kanssa, kun puhutaan työn tekemisestä ja ahkeruudesta. Suomi on ainoa maa, joka on maksanut sotakorvauksensa - talvisodanhenki eli ahkeruus ja periksi ei anneta -asenne määrittävät työn tekemisen eetostamme.

Olemmeko me ahkeria ja työn sankareita? Omakohtaiset kokemukseni sanovat, että osa meistä on ja osa ei. Olen töissäni kohdannut ihmisiä, jotka eivät todellakaan laske tehtyjä tunteja vaan saavat tyydytystä hyvin tehdystä työstä ja sen kautta saadusta arvostuksesta. Heille työntekeminen on intohimo ja oikeanalainen ahkeruus hyve. Olen myös kohdannut ihmisiä, joiden asenne työhön on ”olen vain töissä tällä”. Heille työntekeminen on puurtamista otsa hiessä, pelkkää raadantaa ja surkeutta.

Mitä tilastot sanovat suomalaisten ahkeruudesta? Kun vertaamme tehtyjen työtuntien määrää viikossa länsimaisiin verrokkimaihin, kuten Ranskaan (35,9/vko), Saksaan (35,2/vko) ja Ruotsiin (35,7/vko), niin Suomi (35,7/vko) ei erityisesti erotu joukosta ahkeruuden perikuvana. Mutta ei Suomessa tehtävän viikkotyöntuntien määrä osoita meidän olevan laiskempiakaan kun verrokkimaiden työntekijät. Ikävämmän kuvan suomalaisten ahkeruudesta saa, kun vertaillaan Suomen (1700h/vko) teollisuuden työtunteja viikkotasolla Puolaan (1800h/vko), USA:han (1900h/vko), Kiinaan (2200h/vko). Näiden lukujen valossa suomalaiset työntekijät eivät todellakaan näyttäydy ahkeruuden perikuvina.

Onko aika ja läsnäolo paras tapa mitata ahkeruutta?

Aina kun puhutaan ”virallisista” työtuntimääristä on hyvä muistaa, että tilastot kertovat vain sen mikä on näkyvää. On arvioitu, että Suomessa tehdään kymmeniä miljoonia ilmaisia ylityötunteja vuodessa. Aina ei todellakaan katsota kelloa, kun on aika tarttua työtehtäviin ja saada työt valmiiksi ajallaan.

Joissakin töissä teollisuuden alkuajoista tuttu ajalla mittaaminen ja fyysinen läsnäolo työpisteellä on edelleen ainoa tapa todentaa ahkeruus. Monissa nykyammateissa ja työtehtävissä tämä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen tapa. Aivotyössä ajatukset eivät katso paikkaa tai aikaa. Ajatellaanpa tilannetta, että saisin loistavan idean työhöni liittyen kotona illalla suihkussa ja tästä innostuneena aloittaisin idean työstämisen saman tein. Pitäisikö minun tässä kohtaa pysähtyä ja todeta: ”hetkinen tämä ei ole työaikaa ja en todellakaan ole työpisteellä, joten unohdetaan idea ja jos muistan sen työaikana, niin työstän sen loppuun”?

Itseohjautuvalla ahkeruudella tuottavuutta ja työtyytyväisyyttä

Monia työtehtäviä määrittää nykyisin enemmän kyky tehdä töitä itsenäisesti saavuttaen vaadittu tavoite kuin se, että työsuoritusta mitattaisiin keinotekoisin läsnäolo- tai aikaperusteisin mittarein. Väittäisin, että monet suomalaiset työntekijät ovat hyviä, ellei loisteliaita ottamaan vastuuta itsenäisestä työnteosta ilman jatkuvaa ohjaamista ja kontrolloimista – toisin sanoen ahkeria ja itseohjautuvia työntekijöitä.

Nykyisessä työmaailmassa työntekijöiltä ja työnantajilta vaaditaan paljon. Työntekijä pitäisi kokea oma työnsä merkitykselliseksi. Hänen pitää pystyä olemaan itseohjautuva ja toimia itsenäisesti työtehtävien osalta sekä osallistua työkulttuurin ja työnsä kehittämiseen. Monien työelämän tutkijoiden mukaan juuri näillä eväillä tuottavuus ja työtyytyväisyys saataisiin nousuun. sivutuotteena varmasti ahkeruuskin lisääntyisi. Työnantajien ja työnjohdon tehtäväksi jäisi tässä mallissa tarkoituksen ja suunnan antaminen, mihin työntekijä keskittäisi tarmonsa ja ahkeruutensa

Ahkeruuden ja sitä kautta tuottavuuden lisääminen ei sinällään kuulosta vaikealta reseptiltä. Mutta luottaako työnantajapuoli tarpeeksi työntekijöihinsä ja antaa heille tarvittavaa vapautta ja mahdollisuutta osallistua työtehtävien kehittämiseen? Vai miten muuten voisi tulkita 2014 tekemämme tutkimuksen mukaan työntekijät arvioivat tulevaisuudessa nouseviksi arvoiksi työelämässä arvostettu ja ammattimainen. Tämä voidaan nähdä toiveena siitä, millaisena ihmiset haluavat nähdä itsensä ja millaisena he haluavat työnantajiensa näkevän heidät.

Kysyimme suomalaisilta Avainlippu 50 -vuotta kyselyssä, mitkä asiat heidän mielestään kuvaavat parhaiten suomalaista työtä ja työntekoa. Kolmen kärkeen nousivat tietotaito ja asiantuntijuus, sisukkuus sekä ahkeruus. Joulukuussa 2015 kysyimme kansalaisilta suoraan, onko suomalainen ahkera työntekijä. Tulos ei sinällään ollut yllättävä, sillä lähes kahdeksan kymmenestä oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa. Ainoa yllätys oli, että naiset pitivät suomalaisia ahkerampina kuin miehet. Syitä tähän on vaikea sanoa, mutta olisikohan miehet vaatimattomampia pitämään kanssaihmisiä tai itseään ahkerana? Vai miettivätkö naiset itseään ja kanssasisariaan vastatessaan? Mene ja tiedä.

Olemmeko me ahkeria kuin muurahaiset? Pitääkö meidän olla ahkeria kuin muurahaiset? Onko se avain menestykseen ja onneen? Vai pitääkö vanha sananlasku agraariyhteiskunnan ajoilta sittenkin paikkansa: ”Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä”. Mikä on sinun tuomiosi asian suhteen? Jos ei ole mielipidettä tai vaikka olisikin mielipide asiaan, niin kannattaa katsoa 8 myyttiä työstä -ohjelmasarjan jakso Suomalainen on ahkera työntekijä” tiistaina 19.1. klo 19:30 TV1.