Miten jaksaa muuttuvassa maailmassa, kun synkät uutiset taloudesta, yhteiskunnasta ja ympäristöstä aiheuttavat ahdistusta? Suomalaisen työn liiton syysseminaarissa Suomen Kansallisteatterissa haettiin työkaluja tähän niin taiteesta kuin ihmisten välisistä kohtaamisista.
Seminaari alkoi pikakatsauksella Suomalaisen työn liiton yli satavuotiseen historiaan. Mainoskuvat vuosikymmenten varrelta kertoivat tarinaa siitä, kuinka liitto on ollut mukana Suomen kehityksessä. Elämme poikkeuksellisia aikoja, mutta emme ensimmäistä kertaa. Sisua ja suomalaista työtä on tarvittu ennenkin, kun eteen on tullut asioita, joiden kanssa pitää selvitä tai joiden keskellä kukoistaa.
Suomalaisen työn liitossa uskotaan, että suomalaiset pärjäävät samoilla keinoilla tulevaisuudessakin. Lisäksi tarvitaan toivoa ja toimintakykyä; niitä yleisölle tarjoiltiin seminaarissa runsain mitoin.
Taide auttaa muistamaan, viihde auttaa unohtamaan
Kulttuurilla on suuri vaikutus mielen hyvinvointiin, uskoo Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Hänen mukaansa taide auttaa muistamaan, kun taas viihde auttaa unohtamaan. Suomen Kansallisteatteri valitsee näytelmiensä aiheet sen perusteella, mistä on tärkeää kertoa tässä ajassa.
– Taiteen ytimessä on se, että taiteilijat paljastavat sieluaan katsojille ja tuovat heille uusia näkökulmia. Hyvää taidekokemusta saattaa pohtia koko elämän – siitä tulee katsojalle peili, johon verrata omia kokemuksia, Myllyaho sanoi.
Taiteen kautta voi käsitellä vaikeita aiheita, samaistua ihmiskohtaloihin tai ottaa niihin etäisyyttä. Myllyaho kannustikin ihmisiä etsiytymään taiteen äärelle ja osallistumaan kulttuurielämään. Ajatuksia herättävien kokemusten eteen kannattaa tehdä työtä.
Mahdollisuuksia on enemmän kuin huomaamme
Maailma on täynnä huolenaiheita, joiden keskellä tarvitaan iskunkestävyyttä. Yrittäjä ja luova johtaja Saku Tuominen opasti yleisöä siinä, kuinka resilienssiä vahvistetaan ja miten hyvää elämää rakennetaan työssä ja sen ulkopuolella.
Tuominen siteerasi runoilija Eeva Kilven mottoa: ”Elämä on arvaamatonta: koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.” Yllätyksiä on edessä yhtä varmasti kuin säätilan vaihteluita. Kun tuntuu pelokkaalta, on muistettava, että parempaa on luvassa. Toisaalta auringon paisteesta pitää nauttia – sekin on ohimenevää.
– Haastavimmassakin tilanteessa mahdollisuuksia on enemmän kuin huomaamme. Voimme tehdä asiat hyvin tai puolivillaisesti – usein kannattaa tehdä vähän vähemmän, mutta paremmin, Tuominen muistutti.
20 sekuntia rohkeutta riittää – mutta sitä tarvitaan usein
Kun mahdollisuudet tunnistaa, niihin voi tarttua. Usein jo 20 sekuntia rohkeutta riittää: esimerkiksi yksi puhelinsoitto voi avata tien kohti unelmaa. Rohkeuden hetkiä tarvitaan kuitenkin usein.
– Jokaisella on valtavasti enemmän potentiaalia kuin tällä hetkellä tulee pintaan. Jos joku vähän tönäisee oikeaan suuntaan, voi tapahtua ihmeellisiä asioita, Tuominen sanoi.
Rohkaisun merkitys on suuri, mutta myös varomaton kritiikki voi muuttaa elämän suunnan. Esimerkiksi esihenkilöillä on siksi suuri vastuu: heidän tehtävänsä on saada ihmiset kasvamaan.
Rohkeuden rinnalla tarvitaan kykyä tulla toimeen epäonnistumisen kanssa. Muut muistelevat virheitämme harvoin – yleensä siihen syyllistyy jokainen itse. Tuominen kannustikin yleisöä suhtautumaan itseensä ja epäonnistumisiinsa kevyesti.
Kirkkaat silmät, kyky keskittyä ja kiitollisuus hyvästä
Tuomisella on kikka, jolla arvioida menestyksen mahdollisuuksia: tämä selviää silmistä. Kun haluaa tehdä jotain yllättävää, innovoida tai uudistua, tarvitaan innostusta ja kirkkaita silmiä.
Maailman huiput erottuvat muista siinä, että he tunnistavat olennaisen ja keskittyvät siihen. Tämä edellyttää kykyä sanoa ei. Lisäksi kiitollisuudella on suuri merkitys. Silloinkin, kun kaikki tuntuu menevän pieleen, moni asia on loppujen lopuksi hyvin.
– Hyvää elämää eivät määritä hetket, jolloin kaikki menee hyvin vaan se, miten selviämme, kun asiat menevät huonosti, Tuominen kiteytti.
Sydämet ja sielut täyteen voimavaroja
Runoilija-taiteilija Heli Laaksonen ja laulaja-lauluntekijä Kyösti Mäkimattila esittivät seminaariyleisölle runoja ja lauluja järjissään pysymisestä. He uskovat, että taide tarjoaa tähän keinoja.
– Taiteessa voi käsitellä asioita, joita arjessa on vaikea sanoa. Toisaalta voimme nousta niiden yläpuolelle: ei tarvitse ajatella maailmaa, vaan voi ajatella kaikkia muita mahdollisia maailmoja, Laaksonen sanoi.
Mäkimattila ajatteli ennen, että hän pysyy järjissään, kun asiat menevät suunnitelmien mukaan. Esimerkiksi pandemia pisti kuitenkin suunnitelmat uusiksi. Siitäkin selvittiin: vauhdin hidastaminen olikin lopulta hyväksi – ja samoin sitä seurannut kiitollisuus, kun sai taas tehdä sitä, mitä rakastaa.
– Tässä kaaoksessa rakkaudesta laulaminen tuntuu järkevältä työltä, Mäkimattila sanoi.
Katso seminaaritallenne tästä.
Kirjoittaja: Silja Eskola, Viestintäpalvelu Argumento
Kuvat: Matti Rajala, La Buenafoto
Artikkelikuvassa: Jokke Eljala, Sanna Huovinen ja Katri Viippola
Kommentoi