Haastattelimme Yhteiskunnallinen Yritys -merkin kantajan Live-säätiön asiakkuuspäällikkö Annika Lipposta monimuotoisesta työyhteisöstä. Live-säätiö rakentaa yhdessä kumppaneidensa kanssa inhimillistä työelämää ja sen motto on paljon puhuva: työelämässä on tilaa kaikille. Jokaiselle työikäiselle löytyy oman kokoinen työ, jos teemme sen yhdessä mahdolliseksi. Työstä syntyy merkitystä jokaiselle ihmiselle.
Henkilöstön monimuotoisuudella tai diversiteetillä tarkoitetaan yleisesti työntekijöiden keskinäistä erilaisuutta muun muassa iän, sukupuolen, etnisten taustan, seksuaalisen suuntautumisen, perhetilanteen, vammaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen ja koulutustaustan osalta. Työterveyslaitoksen mukaan työyhteisön monimuotoisuudella on osoitettu olevan useita hyötyjä, joihin tulisi kiinnittää huomiota.
Monimuotoisuus työyhteisössä rikastuttaa organisaatiota monin tavoin. Yksi keskeinen etu on luovuuden ja innovaatioiden lisääntyminen. Kun tiimissä on erilaisia taustoja ja näkökulmia, syntyy monipuolisempia ideoita ja ratkaisuja ongelmiin. Tämä voi parantaa yrityksen kilpailukykyä ja auttaa löytämään uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Toinen merkittävä hyöty on työntekijöiden sitoutuminen ja tyytyväisyys. Monimuotoinen työympäristö luo mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle tuntea itsensä arvostetuksi ja kuulluksi, mikä voi johtaa parempaan työmotivaatioon ja tehokkuuteen. Lisäksi työntekijät voivat paremmin identifioitua organisaation arvoihin ja tavoitteisiin, kun he näkevät, että moninaisuutta arvostetaan.
Monimuotoisuus vähentää syrjintää ja ennakkoluuloja työpaikalla. Kun erilaiset taustat ja näkökulmat hyväksytään ja niitä arvostetaan, syntyy avoin ilmapiiri, jossa kaikki voivat tuntea olonsa tervetulleiksi. Tämä luo perustan terveelle organisaatiokulttuurille ja voi parantaa työilmapiiriä merkittävästi.
Monimuotoinen työyhteisö rakentuu rekrytoinnin avulla
Rekrytointi on polku kohti monimuotoista työyhteisöä. Haasteelliseksi tilanteen muodostaa kuitenkin se, että rekrytointikäytännöt eivät ole vielä mukautuneet työvoiman tarjonnan kanssa samalle viivalle. Suomessa puhutaan tänä päivänä monella alalla kohtaanto-ongelmasta. Se tarkoittaa tilannetta, jossa työpaikkoja ja työvoimaa on alueellisesti tarjolla, mutta työnhakijoilla ei ole tarvittavia taitoja tai koulutusta täyttämään näitä paikkoja: työpaikkojen vaatimukset ovat liian korkeat, jolloin noidankehä on valmis.
Suomessa on arviolta yli 65 000 – laveiden määritelmien mukaan satoja tuhansia –täsmätyökykyisiä, jotka haluaisivat osallistua työelämään omien kykyjen ja taitojensa mukaisesti, mutta joiden ovet ovat toistaiseksi kiinni. Tarjolla olevaa työvoimaa ei osata toistaiseksi vielä hyödyntää.
Liven asiakkuuspäällikkö Annika Lipponen tunnistaa yrityksiä vaivaavan osaajapulan ja kasvunäkymiin liittyvät haasteet. Hän on tehnyt vuosia töitä työnantajien kanssa löytääkseen sopivia tekijöitä Liven asiakkaista usealle eri yritykselle pääkaupunkiseudulla.
– Yritykset eivät tiedä tai tunne erilaisia rekrytoinnin väyliä, joita he voisivat hyödyntää. Toki on todettava, etteivät monet organisaatiot ole aloittaneet sisäistä keskustelua uusien rekrytointikäytäntöjen tarkastelemiseksi. Näen, että moni taho on sen edessä, ettei ole enää vaihtoehtoja ja on pakko ottaa askel kohti tuntematonta, Lipponen kertoo.
Askel kohti tuntematonta tarkoittaa sitä, että yritysten on tarkasteltava kriittisesti vaatimuksiaan, jotta ne voivat saada työvoimaa. Kysymys on lähinnä työn muotoilemisesta niin, että esimerkiksi täsmätyökykyinen henkilö voi tehdä selkeästi ositettua työtä, jolloin siitä vapautuvaa aikaa jää muulle henkilöstölle. Monimuotoisista lähtökohdista tulevien henkilöiden tarpeet on jatkossa otettava huomioon entistä tarkemmin, sillä työtä ei voida muotoilla vain yhden muotin ja koon mukaan.
– Kun on selkeät ohjeet ja rutiinit, moni täsmätyökykyinen, jolla on esimerkiksi erityisen tuen tarve, pystyy tekemään monenlaisiakin tehtäviä. Aistiyliherkille voidaan katsoa sellainen tila, jossa on hyvä työskennellä. Työaikajoustoilla voidaan saada henkilöitä vaativiinkin tehtäviin, sillä monella on korkeakoulututkinto, mutta senhetkinen elämäntilanne ei sovellu kokopäivätyöhön.
Lipponen muistuttaa, että heikko kielitaito ei ole aina este työllistymiselle.
– Vuorovaikutusta voi helpottaa useilla keinoilla, kuten kuvakorteilla, videoilla tai Google-kääntäjällä. Kielitaito karttuu myös työtä tekemällä, Lipponen sanoo.
Työllistämistä varten työnantajilla on käytettävissään erilaisia tukimuotoja, kuten palkkatuki ja työolosuhteiden järjestelytuki. Valitettavasti tukimuotoja ei toistaiseksi tunneta kovin laajasti työnantajien keskuudessa ja niiden hyödyntäminen on jäänyt paikoin heikoksi. Tätä varten yritysten tulisikin rakentaa verkostoja, joista löytyy vaikeasti tavoitettavaa työvoimaa ja aloittaa keskusteleminen esimerkiksi ammatilliset erityisoppilaitosten, työllistymistä edistävien palveluiden tuottajien ja alueellisten työvoimaviranomaisten kanssa. Myös ennakkoluuloilla on vaikutuksensa yrityksen kykyyn sopeutua muutoksessa.
– Yrityksille ja julkisen sektorin toimijoille järjestetään monimuotoisuuskoulutuksia ensimmäisten askelten ottamiseksi, ja me Livessä olemme myös tätä varten käytettävissä, Lipponen sanoo.
Yrityksiltä odotetaan sosiaalista vastuuta
Merkittävä ajuri monimuotoisuudelle ja inklusiiviselle työelämälle on sosiaalinen vastuu. Sidosryhmät odottavat yritysten edistävän konkreettisin teoin inhimillistä hyvää, jonka vaikutukset ulottuvat laajasti yhteiskuntaan. Vastavuoroisesti yritykset, jotka huomioivat monimuotoisuuden työpaikallaan, voivat vahvistaa mainettaan vastuullisina toimijoina. Yritysten olisi viisasta ottaa monimuotoisuus huomioon strategiassa tavoitteissaan, jotta ne voivat hyötyä sen tarjoamista mahdollisuuksista täysimääräisesti.
Lipponen on iloinen siitä, että yritykset ovat jo hiljalleen havahtuneet sosiaalisen vastuun kysymyksiin diversiteetin edistämiseksi.
– Osa organisaatioista saattaa olla vastuullisuustyössään jo pitkällä, kun taas toiset tutustuvat tematiikkaan ensimmäistä kertaa. Pääasia on, että työn aloittaa tänään eikä odota huomista. Tehdään yhdessä maailmasta himpun verran parempi paikka meille kaikille, Lipponen toteaa.
Annika Lipponen, Live-säätiö
Kirjoittaja on Liven asiakkuuspäällikkö Annika Lipponen. Koulutukseltaan hän on sosionomi (YAMK) ja ammatillinen opettaja. Annika on toiminut täsmätyökykyisten työllistymisen aktiivisena edistäjänä vuodesta 2005.
Kommentoi