Suomessa ei kannata valmistaa mitään

Jo muutama vuosikymmen ollaan erikoistuttu. Enää ei seisota kahdella jalalla, puisella ja metallisella. Mietittiin, että tehdään kapean sektorin tuotteita iiiisoille markkinoille. Sillä tavalla leipä on leveintä, kun yksikkökustannukset pienenevät ja erityisosaaminen kasvaa.

Insinöörikansa valloitti maailman viestintävälineillään. Puhumaton kansa keksi, miten joka jeppe saadaan puhumaan – väsätään väliin pari laitetta ja kaistan verran välimatkaa. Koska kukaan ei puhu bussissa vierustoverilleen.

Turbulenssi kiihtyi kiihtyvällä vauhdilla. Suomessa ei kannata valmistaa mitään, jos seuraa pelkästään YT-uutisvirtaa. Jos taas tarkastelee suurimpia toteutumassa olevia investointihankkeita, iso kuva kirkastuu:

• Metsä Fibre, Äänekosken biotuotetehdas, 1,2 miljardia euroa
• Mehiläinen, hoivakoteihin, lastensuojeluun, lääkärikeskuksiin ja hammaslääkäriyksikköihin, 200 milj. euroa
• Sonera, Pitäjänmäen datakeskus Helsingissä, 130-150 milj. euroa
• Nordic Choice Hotels, Clarion-tornihotelli Jätkäsaareen, 120 miljoonaa euroa
• HKScan, Rauman broilerintuotantoon erikoistunut tehdas, 80 milj. euroa

Näistä valmistavaa teollisuutta ovat Äänekosken biotuotetehdas ja HKScanin broileritehdas. Eli mäntyöljyä, tärpättiä, biosähköä ja broilerituotteita. Koska se turbulenssi edelleenkin kiihtyy, Äänekosken tehtaan suunnittelu mahdollistaa laajan ja monipuolisen tuotevalikoiman, jota valmistamaan syntyy ”ainutlaatuinen yritysten muodostama biotalouden ekosysteemi”. Me siis täällä pienessä Suomen maassa tarvitsemme toisiamme, jos aiomme täällä jotain isompaa valmistaa.

Me tarvitsemme paitsi toisiamme myös muita maita. Tarvitsemme niitä ostamaan tuotteitamme ja sijoittamaan rahaa maahamme. Tuotteitten laatumielikuva yhdistyy mielikuvaan maasta. Mitä paremmin ulkomaiset ostajat ja kansainväliset sijoittavat tuntevat maamme, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on pärjätä niin tuote- kuin rahamarkkinoilla. Hyvien tuotteitten kylkeen kannattaa laittaa ylpeästi suomalaisuudesta kertova merkki.

Isossa kuvassa siis näin, mutta viime aikoina taloussankareita ovat olleet suomalaiset kuluttajat. Kotitaloudet pitävät kansantalouden rattaita pyörimässä ja työllisyystilastoja kysynnällään siedettävinä. Täällä valmistetaan monenmoista, kilpailukykyiseen hintaan ja loistavilla tuoteominaisuuksilla. Miksi meillä tehdään Serto-pyykinpesuainetta, Keiju-margariinia ja Muumi-vaippoja?

Suomalaisille kuluttajille kannattaa valmistaa tuotteita Suomessa. Suomalainen valmistaja pystyy reagoimaan nopeasti markkinamuutoksiin. Tämä koskee niin vaippoja kuin polkupyöriäkin. Makumieltymysten huomiointi ja säätömahdollisuus, erityisryhmien huomioiminen tuotekehityksessä esim. laktoosittomat tuotteet. Läpinäkyvyys. Pienet erät ja tuotteen tuoreus on yleensä mahdollista yhdistää vain kotimaisessa valmistuksessa. Parempi tuoteturvallisuus valmistuksen tapahtuessa vasta kulutusmaassa.

Suomessa on hyvät työntekijät, noudattavat ohjeita, ovat luotettavia ja sitoutuneita. Niitä ei tarvitse erikseen valvoa. Logistiikka on täsmällistä ja luotettavaa. Kuljetukseen ja välivarastointiin liittyvien riskien ja uhkien eliminointi/vähentäminen. Tehokkaat tuotantokoneet. Tarkat laatujärjestelmät. Turvalliset raaka-aineet. Suomi on turvallinen ja poliittisesti vakaa maa, ei yllätyksiä vaan ”olemisen ennustettavuus” hyvä.

Edellä mainittuja suomalaista tuotantoa puolustavia seikkoja en keksinyt omasta päästäni. Kysyin muutamalta suomalaiselta valmistajalta. Ne tietävät, miksi täällä valmistavat.

Entä tulevaisuus? Harkitseva ja jäyhä insinöörikansa on saanut kansainvälisen, kommunikoivan jälkipolven, joka innostuneesti yhdistelee pähkähullua luovuutta tekniikkaan. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy kasvuyrityksiin. Slushin tapaiset tapahtumat ja nuorten yrittäjyysmyönteisyys viittaavat siihen, että kohta saatetaan Suomessa valmistaa vaikka mitä. Tai valmistuttaa. Tuotteen hinnasta yhä pienempi osa koostuu valmistuksesta. Loppu on aineetonta työtä, jossa yhdistyvät luovuus, oivallus, peräänantamattomuus ja rohkeus. Olisiko tämän nimi Sisu2.0?