Kouvolan Lakritsin tehtaalla ei tehdä vain maailman parhaaksi mainostettua lakua. Tärkeintä on tehdä ihmiset onnellisiksi. Tämän tehtaan omistaja ja toimitusjohtaja Timo Nisula yrittää saada työntekijät sisäistämään, sillä silloin työstä tulee merkityksellistä ja jotain, josta voi olla ylpeä.
Ei HR-osastoa. Ei johtamiskonsultteja. Ei kusipäitä. Jos Kouvolan Lakritsin yrityskulttuuri pitäisi tiivistää kolmeen pointtiin, kiteytys menisi jotakuinkin näin.
“Me emme palkkaa kusipäitä emmekä myy sellaisille. Johdon konsultit ovat erityisen kiellettyjä ja budjetointi on irtisanomisperuste. Sen sijaan maalaisjärjen käyttö on sallittua. Ajattelen, että me olemme perhe, jota johdetaan rakkaudella. Välillä perheessä nahistellaan, mutta se on ihan normaalia. Se on se meidän kuningasajatus”, valottaa tehtaan omistaja ja toimitusjohtaja Timo Nisula yhtiönsä kulttuuria.
Kun Nisula puhuu yrityksestään, sana rakkaus toistuu usein. Rakkaus asiakkaisiin. Rakkaus tekemiseen. Rakkaus työntekijöitä kohtaan. Nisulan mielestä yrityksen tärkein tehtävä on tehdä ihmiset onnellisiksi. Sitä hän yrittää työntekijöillekin sanoa: teillä on lakritsinpussittamista tärkeämpi tehtävä.
“Me olemme rakkauslaitos. Teemme maailman parasta lakua ja laku vaikuttaa mielihyväkeskukseen. Siitä tulee hyvä olo ja hetken aikaa maailma on parempi paikka.”
Nisula antaa esimerkin. Perheenäiti menee perjantai-iltana ruokakauppaan. Takana on pitkä työpäivä, joka on koostunut pääasiassa palavereista. Niiden välissä on ollut viiden minuutin pissatauko. Kaupassa perheenäiti miettii satojen muiden väsyneiden vanhempien joukossa, mitä sitä taas tekisi ruuaksi. Luovuus ei kuki, joten ostoskärryyn päätyvät samat ruuat kuin aina ennenkin. Kassalla väsynyt perheenäiti nappaa pussin tuoreita Kouvolan Lakuja. Autossa hän avaa avaa pussin ja heittää lakupalan suuhunsa.
“Sillä hetkellä hänen hartiansa laskevat viisi senttiä.”
Tätä tarinaa Nisula kertoo usein henkilökunnalle. Hän haluaa ihmisten ymmärtävän, että he eivät ole tehtaalla vain pistämässä lakupussia kiinni, vaan tuomassa iloa ihmisten elämään.
Ei Kouvolan Lakritsia kuitenkaan pelkillä tarinoilla johdeta. Taustalla on strategia, johon on määritelty muun muassa yhtiön merkitys, lupaus, tahtotila, toiminta-ajatus ja arvot. Ne kuuluvat: positiivisuus, luotettavuus, vastuullisuus, ennakkoluulottomuus ja inhimillisyys. Ne näkyvät muun muassa siten, että kaiken tekemisen pitää kestää sataprosenttisesti päivänvaloa.
“Se on iso asia, jonka ympärillä kaikki pyörii. Pyrimme tekemään asiat helvetin hyvin mutta täydellisyys on fiktiota. Siksi sanomme suoraan, jos on jotain, mitä emme pysty tekemään.”
Timo Nisula osti Kouvolan Lakritsin vuonna 2008. Sen jälkeen yritys on kuusinkertaistanut liikevaihtonsa, kasvattanut vientiään noin 25 prosenttiin valmistetuista tuotteista ja avannut Kouvolaan toisen tehtaan. Viime vuonna yhtiön liikevaihto kasvoi 38 prosenttia edellisvuodesta.
Kiire on tuonut mukanaan myös haasteita. Niitä Nisula on koittanut ratkoa muistuttamalla henkilökuntaa paitsi puhumisen, mutta myös prioriteettien tärkeydestä.
“Meillä on keskimäärin hyvä henki, mutta kun ongelmia ilmenee, se johtuu usein siitä, että ihmiset eivät puhu. Yritän toitottaa, että mikään ei muutu, jos ongelmia ei nosteta pöydälle. Toisaalta fakta on sekin, että tässä talossa ensimmäisenä tulee yrityksen etu. Sen jälkeen tulee yhteisön etu ja sitten vasta yksilön etu. Jos asia ajateltaisiin päinvastoin, firma olisi äkkiä liipaisimella ja sitten ei ole enää yksilönkään etua.”
Kouvolan Lakritsilla ajatellaan, että jokaisella on vastuu työilmapiiristä. Omistajat ja johtajat voivat luoda raamit kulttuurille, mutta ihmiset tekevät sen todeksi.
“Ei minulla ole mitään onnellisuussäkkiä, josta jaan onnellisuutta henkilökunnalle. Se on heidän itse luotava. Yritän muistuttaa, että loppupeleissä kyse on asenteesta. Siitä, mistä kulmasta maailmaa katsoo. Kiinnitääkö huomionsa kaikkeen negatiiviseen vai siihen yhteen hyvään asiaan.”
Viime vuosina on kannettu huolta siitä, ettei nuoria meinaa enää kiinnostaa fyysinen tehdastyö, jossa töitä tehdään vuoroissa. Kouvolan Lakritsilla ei ole tätä ongelmaa.
“Meille tulee joka viikko kahdesta viiteen työhakemusta. Kerran tehtiin se virhe, että laitettiin Hesariin työpaikkailmoitus. Saimme 1100 hakemusta. Se oli ihan hirveää. Mutta jokaiselle hakijalle lähti kiitoskirje ja lakupaketti.”
Kouvolan Lakritsille töihin hakevilta ei odoteta tiettyä koulutusta tai työkokemusta. Yksi vaatimus kuitenkin on: pitää osata hymyillä.
“Kaikki muu voidaan opettaa, mutta sitä ei. Kyse on siitä, että jos olet tarkka ja ahkera, hommat tulee tehtyä. Jos tulet tänne kaivamaan napanöyhtää tai katsomaan Tiktokkia, työyhteisö pitää kyllä huolen siitä, että hommat ei jatku.”
Entä millainen johtaja Timo Nisula itse on?
“Paska. Heitän syvään päätyyn ja katson, pysyykö pinnalla. Jos ei, pitää nostaa pois. Mutta en minä mikään tehtaanjohtaja ole. Olen myynti- ja markkinointi-ihminen, brändinrakentaja. Läsnäoloni on heikkoa, koska mulla on liian vähän aikaa. En edes asu Kouvolassa. Että en mä nyt kauhean hyvää arvosanaa itselleni antaisi.”
“Mutta ajattelen, että toimari on paskasäiliön alin sihti. Haen sateella postin, ettei henkilökunnan tarvitse kastua.
Teksti: Miia Savaspuro
”Työmaalla” on haastattelusarja, jossa työelämän taiturit yritysten edustajista alansa asiantuntijoihin jakavat aitoja kokemuksiaan ja näkemyksiään työn ytimestä – joskus pilke silmäkulmassa. Jokainen artikkeli tarjoaa ainutlaatuisen ja inspiroivan näkökulman siihen, miten työelämää voi kehittää paremmaksi ja miten työpositiivinen asenne vaikuttaa sekä yksilön että organisaation onnistumiseen.
Kommentoi