Yhteiskunnallisen yrityksen Honkalampi-säätiön RoboApu-hankkeen projektipäällikkö Susanne Mäkelä pohtii hoivatyön kohtaamia muutoksia robotiikan ja tekoälyn käytön lisääntyessä.
Robotit ja tekoäly ovat hyvää vauhtia jalkautumassa tehtaista sosiaali- ja terveyspalveluihin myös Suomessa. Robotit pakkaavat ja jakavat lääkkeitä, kuljettavat tavaroita sairaalassa ja tarjoavat virikkeitä vanhainkodeilla. On arvioitu, että jo nykyisillä robotiikan sovelluksilla voitaisiin korvata ainakin 20 prosenttia hoitajien työtehtävistä sairaaloissa ja vanhusten pitkäaikaishoidossa niin, että hoitajat voisivat keskittyä enemmän välittömään hoitotyöhön. (Kangasniemi ja Andersson, 2016). Väestön ikääntymisen huomioiden hoitajien työpaikat eivät välttämättä vähenisi määrällisesti, mutta hoidettavia yhtä hoitajaa kohti tulisi enemmän.
Robottien käytön mahdollisuudet ja haasteet hoiva-alalla ovat kuitenkin erilaiset eri paikoissa. Sairaaloissa ja vanhusten pitkäaikaishoidossa hoitajien työajasta vain kolmasosa on välitöntä hoitotyötä, ja loppuaika kuluu muun muassa tavaroiden ja potilaiden siirtämiseen, välineiden ja toimenpiteiden valmisteluun ja dokumentointiin. Jos kyseessä taas on kodinomainen palveluasuminen erityistä tukea tarvitseville henkilöille, asukkaiden hoidollinen ja toiminnallinen ohjaus kattaa paljon suuremman osan työajasta. Sellaisiin tehtäviin sopivien sosiaalisten tai fyysistä tukea tarjoavien robottien kehittäminen on osoittautunut kuljetusrobotteja haasteellisemmaksi.
Kodinhoito- ja kiinteistötehtäviin robotteja on jo saatavilla ja niitä voidaan hyödyntää myös pienissä yksiköissä, vaikka niillä ei välttämättä saavuteta sellaisia kustannussäästöjä kuin suurissa laitoksissa. Jos siivousta tai ruoka-aineiden valmistelua ehtii tehdä yövuorolainen, ei työtehtävien siirtäminen robotille ole välttämättä järkevää. Palvelukodeissa arkiaskareilla voi lisäksi olla monia merkityksiä, jotka tulisi ottaa huomioon, kun harkitaan tehtävien siirtoa roboteille. Esimerkiksi ruoanlaitto voi tarjota asukkaille tilaisuuksia taitojen harjoitteluun ja yhteistoimintaan, luoda tunnelmaa tai vahvistaa asukkaiden kokemusta kodinomaisesta ympäristöstä.
Kustannussäästöjen ja automatisoitavien tehtävien listaamisen ohella on siis syytä miettiä sitäkin, millaista arkea ja työtä halutaan robottien avulla rakentaa. Millaiseksi esimerkiksi palvelukodin ohjaajan työ muuttuu, jos se sisältää pelkästään ohjausta ja kaiken muun tekevät robotit? Entä millaiseksi asukas kokee vuorovaikutuksen robotin kanssa? Ennemmin tai myöhemmin tulee kohtuuhintaisia robotteja, jotka pystyvät tarjoamaan asukkaille fyysistä tukea ja ohjausta eri tilanteissa tai tunnistamaan tunteita ja keskustelemaan asukkaiden kanssa suomeksi. Kun robotit eivät enää ole pelkkiä apuvälineitä tai kodinkoneita, on syytä pohtia millainen on uusi roolijako ja miten sujuu tiimityö asukkaan, ohjaajan ja robotin välillä tulevaisuuden palvelukodissa.
Lähde: Kangasniemi, M. & Andersson, C. Enemmän inhimillistä hoivaa. Raportissa ”Robotit töihin: Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla?”, EVA, 2/2016, ss. 34-54.
Kommentoi