Meneillään oleva syksy on ollut merkillisen kiireistä aikaa. Minua on kysytty puhujaksi monille foorumeille, Yhteiskunnallinen yritys -merkkiä on viety näytille Kuntamarkkinoille ja onpa se lennätetty Ouluun asti superpäivän päätähdeksi. Mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen?
Yksi johtopäätös on se, että useat eri tahot ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisesta yritystoiminastasta. Konsepti ei ole vielä laajasti tunnistettu eikä sen mahdollisuuksia ole täysin tiedostettu. Mutta kun yhteiskunnallisen yrittäjyyden konseptia on avattu kuulijoille ja kävijöille, on sitä lähes poikkeuksetta pidetty hyvänä juttuna. Kukapa kuntapäättäjä ei haluaisi käyttää oman talousalueen yrityksen palveluita, joissa yhdistyvät juuri oikein kohderyhmälle räätälöity paikallinen tuntemus, hyvä palvelun laatu sekä mitattavat, positiiviset vaikutukset alueen työllisyyteen ja talouteen?
Kunnat ja muut julkiset hankkijat ovat havahtuneet yhä enemmän siihen, että tavaroiden ja palveluiden sijaan, pitääkin ostaa vaikuttavuutta. Hankintalaki ja uusi hankintadirektiivi antavat tähän hyvät mahdollisuudet, itse asiassa jopa kannustavat siihen. Yksi kiehtova mahdollisuus on käänteinen kilpailutus, joka tekee vasta tuloaan julkisiin hankintoihin. Se toimii seuraavasti: tässä olisi 10 miljoonaa euroa käytettäväksi vanhusten palveluasumiseen. Mitä me tällä rahalla saamme? Kertokaa samalla, mitkä ovat tämän investoinnin yhteiskunnalliset vaikutukset, mittareina seuraavat asiat ja tarkasteluaikana kymmenen vuotta: työllisyysvaikutukset alueella, vanhusten elämänlaadun kehittyminen, syrjäytymisen väheneminen, masennuslääkkeiden käytön määrä, kiinteistön energiankulutus, verokertymä ja niin edelleen. Ajatuksena tässä kaikessa se, että ei osteta hetkellisesti halvimmalta kuulostavaa ratkaisua vaan ajatellaan hieman pidemmälle ja hieman laajemmalla katsonnalla.
Kriittinen lukija saattaa nyt takertua noihin mittareihin. Miten esimerkiksi elämänlaatua mitataan? Mitä kaikkia veroja lasketaan mukaan? En väitä, että minulla olisi tarjota teille valmis laskentakaava tähän. Sen sijaan yritän kannustaa siihen, että alettaisiin yhä tarkemmin miettiä, mitä käytettävissä olevilla, yhä niukemmilla resursseilla saa ja mitä niillä pitäisi saada. Tehtäisiin hankintoja innovatiivisesti, parhaita käytäntöjä ympäri Suomen levittäen, toisiltamme oppien ja vaikuttavuuden mittareita jatkuvasti kehittäen.
Onko meillä oikeastaan varaakaan muuhun?
Kommentoi