Suomalaisen työn indikaattori on tärkeä vuosittain dokumentti suomalaisen työn tilasta yhteiskunnan, työnantajan ja työntekijän näkökulmista. Tarkastelukohteet työn arvioimisessa ovat kestävyys, osallistavuus ja tuottavuus. Indikaattori pohjautuu laajan kansalliseen ja kansainväliseen tutkimus- ja tilastotietoon.
Mielestäni indikaattorin tulokset ovat pääosin loogisia ja seuraavat taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Yksi tulos kuitenkin kummastuttaa – työntekijän tuottavuuden ja osallistavuuden ristiriitainen kehittyminen. Monet tutkimukset korostavat osallistavuuden ja tuottavuuden positiivista yhteyttä. Miksi osallistavuus ja tuottavuus eivät korreloi? Tämän tuloksen tulkintaan sain Suomalaisen Työn Liitosta haasteen ja mielelläni otin sen vastaan.
Lähtökohtia – määritelmiä – mittaustapa
Tulkinnan mahdollistamiseksi on hyvä perehtyä ilmiöiden määritelmiin ja mittareihin. Teen tässä lyhyet katsaukset ja tulkinnat tuottavuuden ja osallistavuuden mittareihin.
Tuottavuus makrotasolta – vertailuna euroalueeseen
Työntekijöiden tuottavuuden osalta tulos saadaan makrotason mittarista seuraavasti – suora lainaus indikaattorin raportista vuodelta 2016: ”Työntekijöiden tuottavuutta olemme arvioineet Eurostatin tilastoaineiston pohjalta vertaamalla suomalaisen työvoiman tuottavuuden kehitystä muun euroalueen työvoiman tuottavuuden kehitykseen.” Tämä on luotettava kansainvälinen vertailu, jonka ”työntekijälähtöisyyttä” voidaan hieman spekuloida. Tarkoitan tällä sitä, että työvoiman tuottavuuteen vaikuttaa työntekijöiden kyvykkyyksien ja toimintaedellytysten rinnalla myös mm. taloudellinen tilanne ja kansainvälisen kaupan tilan muutokset. Itse arvioisin näiden muiden tekijöiden merkitystä jopa suuremmaksi kuin työntekijöistä kumpuavaa tuottavuutta.
Työntekijän osallistavuus työolobarometrista – siis Suomesta
Työn osallistavuutta mitattaessa Suomalaisen työn indikaattorissa on tilastolähteenä käytetty työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometria. Jälleen suora lainaus indikaattorin raportista: ”Työelämän osallistavuuden arvioinnissa käytämme työolobarometristä seitsemää muuttujaa, jotka ovat
- työntekijän palkkauksen kannustavuus,
- työntekijän mahdollisuudet osallistua työpaikan toiminnan kehittämiseen,
- koulutukseen käytettyjen työpäivien lukumäärä,
- työntekijöiden mahdollisuudet oppia uutta työpaikallaan
- työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työtahtiin,
- työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin ja
- työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työnjakoon”
Osallistavuuden tunnusluku muodostuu siis seitsemästä erittäin laajasti omaa työtä ja työn edellytyksiä kartoittavasta muuttujasta. Tämä on erinomainen asia, mutta toisaalta laajan mittarin tarkastelu eri vuosien työolobarometrien julkaisuista on haasteellista ilman alkuperäistä tilastodataa. Minussa asuva tutkija olisi halunnut dataa pöyhiä.
Olisiko kansallinen työn tuottavuuden mittari parempi kuin euroalueeseen vertailu?
Suomalaisen työn indikaattorissa työntekijöiden tuottavuuden mittari on siis euroalueen maihin vertaileva ja minulla heräsi ajatus, olisiko puhtaasti kansallinen mittari parempi. Aalto-yliopiston kanssa tekemässämme tutkimuksessa (Aura ym. 2019) käytimme työn tuottavuuden kuvaajana tuotokseen perustuvaa työn tuottavuutta. Lisäsin sen Suomalaisen työn indikaattorin raportin tuloskuvaan seuraavasti kuvassa 1.
Kuva 1. Suomalaisen työn indikaattorin työntekijöiden tuottavuuden ja osallistavuuden sekä tuotokseen perustuvan työn tuottavuuden kuvaajat vuosina 2005-2018.
Kuvassa 1 Tilastokeskuksen dataan perustuvan tuotokseen perustuvat työn tuottavuuden skaalaus ei ole välttämättä vertailukelpoinen työntekijän tuottavuuden ja osallistavuuden käyriin, mutta oleellista on nähdä muuttujien muutosten suhteet. Ja aivan kuin euroalueen vertailukäyrä, muuttuu kansallinen tuottavuuskäyrä epäloogisesti osallistavuuden käyrän suhteen. Pohdinnassani siis kansallinen tuottavuuden mittari ei tuonut lisäarvoa.
Onko osallistavuus paras työntekijöiden tuottavuuden selittäjä?
Toinen lähestymistapa tulkintaani oli osallistavuuden pohdinta – onko se paras tuottavuutta tukeva ja lisäävä ilmiö? Kansainväliset tutkimukset sanovat sen olevan, mutta haastan sitä silti. Olen tutkinut yhdessä Guy Ahosen, Juhani Ilmarisen ja Tomi Hussin kanssa viimeisen kymmenen vuoden ajan henkilöstötuottavuuden johtamista ja viimeisen viiden vuoden ajan henkilöstötuottavuuden merkitystä yritysten kannattavuuteen. Havaintomme ovat osoittaneet, että henkilöstötuottavuus – siis henkilöstön motivaatio, osaaminen ja työkyky – ovat yhteydessä taloudelliseen kannattavuuteen. Tulos on analysoitu sekä yritysten välisessä vertailussa että seuranta-asetelmassa. Kooste kahdesta tutkimuksestamme on kuvassa 2.
Kuva 2. Henkilöstötuottavuuden johtamisen, johtajuuden ja henkilöstötuottavuuden tason yhteys yrityksen kannattavuuteen.
Kuvan 2 johtamisen ja johtajuuden tulokset ovat Henkilöstötuottavuuden johtaminen 2018 tutkimuksesta, henkilöstötuottavuuden tulos vuonna 2015 julkaistusta Henkilöstötuottavuus ja eurot – case rakennusala -tutkimuksesta. Kuvasta havaittavat neljän, jopa kuuden prosenttiyksikön erot käyttökatteessa ovat todella merkittäviä. 10 miljoonan liikevaihdon yrityksissä puhutaan 400.000–600.000 €:n erosta, 100 M€:n liikevaihdossa jo 4-6M€:n erosta käyttökatteessa.
Itse tulkitsen kysymystäni ”Onko osallistavuus paras työntekijöiden tuottavuuden selittäjä?” siten, että hyvä se on, muttei paras. Motivaatio, osaaminen ja pitkällä aikajänteellä työkyky kuvaavat paremmin ihmisten tuottavuutta. Ymmärrän toki, että Suomalaisen työn indikaattoriin ei henkilöstötuottavuuden muuttujaa ole ollut saatavilla.
Kokonaistulkintani
Työn tuottavuuden ja työntekijöiden osallistavuuden ristiriitaiset muutokset johtuvat mielestäni kahdesta asiasta. Ensisijaisesti siitä, että tuottavuuden mittarin tasoon vaikuttaa työntekijöiden ohella erittäin paljon muutkin tekijät. Toinen syy saattaa olla se, että osallistavuutta parempi muuttuja olisi henkilöstötuottavuus, joka nimensä mukaan paremmin mittaisi henkilöstön kyvykkyyttä tuloksen tekemiseen. Haittana henkilöstötuottavuudessa on se, ettei sen mittaria ei ole ollut saatavilla Suomalaisen työn indikaattorin mittaushistorian ajan.
Ossi Aura
Kommentoi