Maallinen vaurastuminen on Suomessa jo tapahtunut ja tulevaisuuden Suomen tulee nousta kohti kokonaisvaltaisempaa itsensä toteuttamista - kohti yhteistä elämää suurempaa missiota, jossa ihmisten omat unelmat ja onnellisuus ohjaavat työn tekemistä. Emme jaa niukkuutta vaan organisaatioista siirrytään tekemistä rikastuttaviin ekosysteemeihin. Kaiken kehityksen ajuri on ihminen itse – ei enää itse suorittava työ.
Länsimainen yhteiskunta on melko nopeassa tahdissa yltänyt tasolle, jossa ei ole puutetta juuri mistään. Siitä huolimatta käyttäydymme kuin meillä olisi puutetta lähes kaikesta. Arkemme on monessa muussa maassa luksusta. Voisimme hyvinkin siirtyä kansakuntana toteuttamaan tarvehierarkian korkeinta tasoa, toteuttamaan kykyjämme ja potentiaaliamme. Voisimme siirtyä viisauden tasolle, jossa ihminen tukee universaaleja perushyveitä, elää rakkaudesta ja onnistumisen ilosta sekä muiden kannustamisesta, ei pelosta eikä holhouksesta. Enää ei tarvitse jakaa niukkuutta vaan pikemminkin ajattelun runsautta ja immateriaalista pääomaa.
Tulevaisuudessa yhteiskunnan arvoa luodaan aineetonta pääomaa kasvattamalla ja sitä johtamalla. Kukin meistä on kestävän tekemisen avaintoimija, tuottaen intohimoisella ja persoonallisella osaamisellaan uutta pääomaa.
Viime aikoina Suomessa on kuitenkin jämähdetty olemisen ja ylläpitämisen tilaan. Meiltä kuluu paljon energiaa vanhojen tapojen ja rakenteiden säilyttämiseen, mutta tulevaisuudessa asiat ratkeavat entistä enemmän ihmisten vuorovaikutuksessa eikä suinkaan rakenteiden sääteleminä. Ihmisten välisyys on vielä mittaamaton voimavara, jonka merkitys tulee kasvamaan enemmän kuin ehkä ymmärrämmekään.
Tulevaisuuden organisaatio on kuin iho, jonka tulee aistia, hengittää, joustaa ja reagoida. Perinteisissä organisaatioissa työtä tehdään organisoidusti ja erikseen, mutta tulevaisuuden ekosysteemissä tehdään yhdessä, symbioottisesti ja jakaen. Tekemisen uusissa puitteissa ei tunnisteta organisaatio- tai hierarkiarajoja vaan tekeminen muodostuu intohimo-, jakamis- ja sisältölähtöisesti. Kukin hyötyy yhdessä tekemisestä.
”Toivoisin että 10v päästä olemme työelämässä vaiheessa, jossa työn joustavuus ja työtehtävien ja jopa alojen välillä sukkulointi olisi aidosti ja kivutta mahdollista. Olisi lupa löytää oma paikkansa uudelleen – luoda oma ammatillinen nahka useamman kerran ”
Tulevaisuuden johtajan yksi suurimmista haasteista on laajentaa ihmisten ajattelu- ja toimintatapaa organisaatiovetoisesta ekosysteemiä tukevaksi ja hyödyntäväksi. Hänen on pystyttävä houkuttelemaan ja rohkaisemaan ihmiset uuden luontiin, mielen leikkiin, ja onnistumaan. Tulevaisuuden johtajat toimivat ajatusleikin kokoon kutsujina, katalysteina ja eteenpäin ohjaavina energiasoijina. Muutoksessa johtaja toimii kuin majakka katsoen korkealta ja kauas, nähden karikot ja pitäen ihmiset innostuksen väylällä. Johtajuusjargoni muuttuu ymmärrettäväksi ihminen-ihmiselle puheeksi, jossa myös tunteet ovat sallittuja.
Päivä päivältä on yhä vaikeampi puhua työn tekemisestä. Työnteko tulisikin sanoittaa uudelleen. Tulevaisuuden menestyksekkään tekemisen takaa löytyy uusia arvoja, unelmalähtöistä yhteistoimintaa, kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. ”Valitse työ, jota rakastat, niin sinun ei tarvitse tehdä elämässäsi päivääkään työtä.”
Tulevaisuuden visiossa työ inhimillistyy ja tieteellistyy. Ehkä tulevaisuudessa itseämme mittaavat rannekkeiden avulla pystymme havainnoimaan aivojemme reaktioita ja paljastamaa kykymme tuottaa arvoa yhteisöömme. Kenties me kaikki olemme myös silloin oman tietomme kapitalisteja ja saamme mikromaksuja sen perusteella mitä tiedämme, emmekä ehkä laisinkaan olemiseen perustuvaa kuukausipalkkaa.
Meidän tulisikin oppia luopumaan vanhasta työn määritelmästä ja toimintatavasta. Voisimme vaikka järjestää menneiden käytänteiden hautajaiset, päästää arvokkaasti sekä kunnioituksella irti vanhentuneista menettelytavoista ja raivata näin tilaa uudelle. Miten olisi, kansallinen irtipäästämisen päivä!
Kaikissa asioissa ihminen ei ole juurikaan ajan saatossa muuttunut. Meillä on edelleen primääritarve liittyä motivoituneeseen joukkoon. Ehkäpä tapamme organisoitua vain muuttuu, tulevaisuuden tiimit saattaa hyvinkin olla joukko freelancer –asiantuntijoita. Kysymys herääkin, onko vakituista työpaikkaa tulevaisuudessa enää olemassakaan?
Susanna Rahkamo, Pertec Consulting Oy
Karoliina Vilander, Innostava Suomi 2017
Kirjoitus perustuu 15.4.2014 Tekniikan Akatemian, Suomalaisen Työn Liiton sekä Aalto Future Clubin järjestämän työn tulevaisuutta hahmottaneen monialaisen työpajan tuloksiin. Työpajassa työn tulevaisuutta tarkasteltiin kuudesta eri teemasta käsin ja tämän ryhmän teemana oli innovatiivisuus ja työn tuottavuus. Muut teemat olivat teollisuusyritysten muuttuva innovaatioympäristö, tulevaisuuden työn arvot ja merkityksellisyys, koulutus ja elinikäinen oppiminen, tulevaisuuden johtaminen sekä työn ja työntekijöiden automatisoituminen.
Kommentoi