Blogissamme tuomme esiin erilaisia näkökulmia suomalaiseen työhön vaikuttavista tekijöistä, kerromme työn uudistumisen mahdollisuuksista ja otamme kantaa miten Suomi menestyisi myös jatkossa. Henkilökuntamme lisäksi blogissa kirjoittaa vaihtuva vieraskynäkirjoittaja. Haluaisitko sinä kirjoittaa vieraskynän? Ota yhteyttä: hanna.malinen@suomalainentyo.fi
Järjestimme hiljattain Yhteiskunnallisten yritysten päivän Lahdessa ja siellä aiheeseen löytyi jälleen mielenkiintoisia näkökulmia. Saimme esimerkiksi kuulla Elina Wanhapihan esityksessä tutkittua tietoa siitä, mikä motivoi yhteiskunnallisia yrittäjiä ja miksi yhteiskunnallisia yrityksiä ylipäätään on olemassa.
Olet jo varmaankin nähnyt tai kuullut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjasta. Kampanjan viesti jokaisen ostopäätösten työllistävästä vaikutuksesta saattaa kuulostaa häkellyttävältä. Jos me kaikki ostamme 10 eurolla lisää suomalaista työtä joka kuukausi, voimme yhdessä luoda Suomeen 10 000 uutta työpaikkaa.
Aikamme synti on ahmia voitot ja tuotot jatkuvan talouskasvun uskossa edistämättä yhteiskunnallista hyvää, vaikka siihen on mahdollisuus.
Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys MODUS ry:n Muotoilusta! -seminaarissa käsiteltiin aiheita suomalaisen muotoilun tulevaisuudesta, muotoiluyrittämisen tunnettuuden edistämisestä, muotoilun koulutuksesta sekä muotoilun myynnistä globaaleilla markkinoilla.
Suomalainen ruuantuotanto on tärkeä asia valtaosalle suomalaisista. MTK:n, Maaseudun Sivistysliiton ja Ajatuspaja e2 tuoreen, Taloustutkimuksen toteuttaman tutkimuksen* mukaan yli 91 prosenttia suomalaisista näkee kotimaisen ruuantuotannon tarpeellisena tulevaisuudessa ja 73 prosenttia maatalouden tukemisen välttämättömänä viljelijöiden toimeentulon turvaamiseksi. Molempien asioiden tärkeys on vuoden sisällä vahvistunut vaikka taloudellinen tilanne on monessa kotitaloudessa heikentynyt.
Suomalaisen työelämän murros näkyy jokaisella työpaikalla. Teknologia myllää kokonaisia toimialoja uuteen uskoon. Samaan aikaan muun muassa ikärakenteen muutos on johtamassa tilanteeseen, jossa joillakin aloilla on puutetta työvoimasta.
Olen nyt uuden työni alkumetreillä verkostoitunut ahkerasti. Minulle on useassa yhteydessä kerrottu, että se on trendikästä, niin tätä päivää. Niin kuuluu tehdä ja lisäksi niin lukee toimintasuunnitelmassani. Onhan se myös kivaa ja siinä tapaa uusia ihmisiä. Mutta mitä siitä muuta saa?
Mikä on sellaista mitä ruotsalaiset ja tanskalaiset osaavat ja tekevät, ja josta suomalaiset puhuvat? He osaavat valloittaa maailmaa design-tuotteillaan, vaikka Suomi on kirkkaasti imagoltaan yksi designin kärkimaista ulkomailla. Mitä sitten voisimme tehdä toisin?
Syksyllä 2013 kuulin tarpeesta: vahvalle suomalaisuuden symbolille, Avainlipulle, tarvitaan huolenpitäjää, Brand Manageria. Koska olin jo pitänyt monesta lehtibrändistä huolta Otavamedialla, tehnyt mediasuunnittelua mediatoimistossa ja vastannut monenlaisista yhteistyöprojekteista, uskoin, että minusta olisi tähänkin. Hain työpaikkaa Suomalaisen Työn Liitosta, sain sen, ja maltoin jättää Otavamedian lähes yhdeksän vuoden jälkeen.
Lukioikäisenä minusta piti tulla arkkitehti. Osallistuin silloin innokkaana TYK:n arkkitehtuuri-kurssille ja kävin tutustumassa silloisen Teknillisen korkeakoulun arkkitehti-linjan pääsyvaatimuksiin ja luoviin töihin.