Digitalisaatiossa onnistuaksemme tarvitsemme systeemisen muutoksen. Tarkoitamme tällä monen asian, kuten ajattelutavan, toimintamallien ja rakenteiden laaja-alaista ja samanaikaisesti tapahtuvaa muutosta. Toimeen ryhtyminen ei edellytä ylhäältä tulevaa käskyä, vaan muutosta voi ja pitää ryhtyä tekemään oma-aloitteisesti. Digitaalisessa kehityksessä hallinnolla on kaksinainen rooli. Ensinnäkin hallinnon organisaatioiden pitää pystyä keskenään luomaan innovaatioita tuottavia ja niiden työstämistä tukevia poikkihallinnollisia toimintamalleja sekä toimivia palvelukokonaisuuksia. Toinen ja vielä tärkeämpi rooli on poistaa esteitä yhteiskunnan muiden toimijoiden tieltä. On mietittävä, miten julkinen hallinto voi uudella tavalla yhdistää toimintansa osaksi laajempia palveluiden ja yhteistyön ekosysteemejä. Kansalaisten ja yritysten luottamus ansaitaan vain laadukkaalla, kauaskatseisella ja asiakaslähtöisellä toiminnalla ja päätöksenteolla.
Verkostoissa ei ole hierarkioita eikä statuksia. Eri puolilla valtionhallintoa ollaan jo monin eri tavoin ottamassa käyttöön joustavia ja kokeilevia, nopeasti käyntiin saatavia ja myös nopeammin tuloksia tuottavia sekä monenlaista osaamista yhdistäviä valmistelutapoja. Tällaisille työskentelytavoille on yhteistä epävirallisuus ja epämuodollisuus, spontaanius, itseohjautuvuus, ei-hierarkkisuus, virallisista status-asetelmista tai edustuksellisuudesta irtautuminen sekä rajojen ylittäminen. Poistamalla tehokkuuden esteitä eli tekemällä toiminnasta mahdollisimman avointa sekä luopumalla turhasta byrokratiasta ja turhista työvaiheista rakennetaan kulttuuria, jossa johto osoittaa arvostavansa sitä, että asioita saadaan aikaan.
Kommentoi