Muistan elävästi, miten kävelin lapsena Lahden Seppälässä ja sain kauan haaveilemani pinkin neuleen. Elettiin 90-luvun alkua. Samaan aikaan Simo Vaatehuoneelta myi silkkipaitoja hintaan ysiysi ja urheilukaupungissamme viiletettiin kahisevissa tuulipuvuissa joka paikkaan. Jumppasimme ystäväni Katin kanssa itsekudotuissa säärystimissä Anne Sällylän tahtiin. Ja hiukset oli tietysti krepattu, kuinkas muuten.
Uusi vuosi tuo tullessaan uusia kujeita ja me olemme Suomalaisen työn liitossa käärineet hihat uudistuneen strategian äärellä.
”Valehtelisin jos väittäisin öisin herääväni murehtimaan maailmaa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei se kiinnosta mua ollenkaan…” Pauli Hanhiniemen lyriikka alkoi soida päässäni, kun heräsin viime yönä […]
Pötkötän sohvalla, kuulen kahden koiran kuorsauksen ja katselen kesäillan hiljaisuudessa mökin katossa roikkuvaa, lähes huomaamattomasti liikehtivää olkihimmeliä. Edessä on vielä muutama päivä töitä ja sitten […]