Kotimaista tuotantoa pystyttämässä 1912-1949

Suomi vuonna 1912 oli Venäjän monikansalliseen imperiumiin kuuluva suuriruhtinaskunta, jota keisarikunnan hallitus piti kiristyvässä otteessaan. Urheilijat ja taiteilijat tekivät maata tunnetuksi ja loivat saavutuksillaan kansallista itsetuntoa. Maailmankauppa kävi vilkkaana ilman esteitä, maa- ja metsätalousmaa Suomi tuotti maailmanmarkkinoille puutavaraa. Mutta suuriruhtinaskunnan kauppatase oli väärällään. Suomalainen tuotanto käsitti lähinnä kotimarkkinoilla toimivan pienteollisuuden ituja.

Vuonna 1912 Suomessa syntyi valistuksen ja teollisuuden liitto, joka sai nimekseen Kotimaisen Työn Liitto. Laajapohjaisessa järjestössä yhdistyi kansallinen ja taloudellinen ajattelu. Kansanvalistajien ja teollisuuspatruunoiden tukena ammattimaiset mainosmiehet toteuttivat menekinedistämiseen tähtääviä kotimaisuuskampanjoita.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Suomi saavutti valtiollisen itsenäisyyden. Nyt taloudellista itsenäisyyttä tavoitteleva rintama laajeni entisestään. Tavoitteen saavuttamista helpotti, että maailmantaloudessa siirryttiin suljettujen talouksien, protektionististen tullimuurien, aikaan.

Euroopan jälleenrakennusta seurasi 1920- ja 1930-luvun vaihteen syvä talouslama ja uusi nousukausi. Järjestöfuusion kautta 1931 syntynyt Kotimainen Työ ry. loi ensi töikseen suomalaisten tuotteiden alkuperämerkin, kuusikulmion ympäröimän leijonanpään.

Toisen maailmansodan syttyessä 1939 Suomi oli yhä maatalousvaltainen metsäteollisuusmaa, mutta alkutuotannossa oli noustu omavaraisuuteen ja yksittäisillä aloilla oli tehty pieniä läpimurtoja. Kauppakumppanit olivat Saksa ja Englanti.

Talvisodan jälkeen Kotimainen Työ ry muutti nimensä Suomen Työn Liitoksi. Toisen maailmansodan ja sen jälkeiset vuodet olivat ankaran säännöstelyn leimaamia. Kotimainen työ oli elinehto.

”Miestä oli joka puolelta maata ja ponssari-miehiä olivatkin, mutta jokainen oli tullut sinne ”omin eväin” niin sanoakseni. Yhdet tulivat järjestämään ”Suomalaista viikkoa”, toiset perustamaan Kotimaisen Työn Liittoa ja kolmannet tekemään molempia. Niinpä tahtoikin keskustelu monesti ryöstäytyä omille teilleen – – huolimatta siitä, että kaikki tähtäilivätkin
samaan päämäärään, kotimaisen tuotannon edistämiseen ja arvonannon herättämiseen sitä kohtaan.”
(J. E. Zidbäck 1927)