Avainlippu ulkona tuulettumassa

Kaikella on aikansa. Niin oli myös 1960- ja 1970-luvulla suosittujen ulkomaisten, joiden avulla Suomalaisen Työn Liitto oli näkyvästi esillä ympäri Suomea.

Suomen maantieverkon rakentaminen pääsi vauhtiin 1950-luvun puolivälissä. Kun autokauppa villiintyi 1960-luvun Efta-Suomessa, autoteiden merkitys mainostilana kasvoi. Suomen Työn Liitto (nyk. Suomalaisen Työn Liitto) sai vuodesta 1964 lähtien ulkomainosyrityksiltä ja kunnilta käyttöönsä ulkomainospaikkoja edullisin ehdoin ”aatteellista mainontaa” varten. Vuonna 1967 mainospaikat siirtyivät kokonaan liitolle.

Puolet paikoista oli varattu liiton omille iskulauseille ja leijonanpäämerkin mainontaan ja puolet jäsenyrityksille suomalaisten tuotteiden markkinointiin. 1960- ja 1970-luvun vaihteessa ulkomainokset paisuivat yli kymmenen neliömetrin kokoisiksi, ja niitä alettiin valaista. Vuonna 1972 mainospintoja oli huikeat 154. Takapakkia tuli öljykriisin myötä: vuonna 1974 hallitus pimensi mainosvalot koko valtakunnasta puoleksi vuodeksi energian säästämiseksi.

Maanlaajuisen mainostilan hoitaminen osoittautui vaivalloiseksi. Vuonna 1976 liitto vuokrasi reklaamikehikkonsa Mainoskeula Oy:lle, joka sitoutui pitämään ne kunnossa ja tilitti niiden tuotosta määräprosentin liitolle.

Ulkomainonta oli 1970- ja 1980-luvulla keskeinen kotimaisuuskampanjoiden väline, mutta tienvarsien jättimainoksia alettiin vieroksua. Liitto sai roppakaupalla ilmaista mainostilaa eri kaupunkien busseista ja lyhtypylväistä, mutta samaan aikaan liiton omia mainosraameja jouduttiin poistamaan viranomaisten määräyksestä. 1980-luvun lopulla valmisteltu luonnonsuojelulaki uhkasi lopettaa tienvarsimainonnan kokonaan.

Vuonna 1990 liitto ulkoisti tuolloiset 49 mainospaikkaansa perustamalleen Avainlippu-yhtiölle, joka huolehti niiden vuokraamisesta aina vuoteen 2006, jolloin ne myytiin Clear Chanellille.