Sata eitä, yksi kyllä – feissari parantaa maailmaa konkreettisesti

He tulevat torjutuksi kymmeniä kertoja päivässä, sääolojen armoilla, yleisesti vähän arvostetussa ammatissa. Mikä ihme saa fiksut, sosiaaliset nuoret jatkamaan lannistumatta haastavassa feissarin työssä vuodesta toiseen? Suomen UNICEFin Laura Courbin tietää.

Kävelet kiireessä kaupungin kävelykatua. Sataa räntää, tuuli puhaltaa kasvoihin ja kenkäsi ovat märät. Yhtäkkiä pirteä ääni keskeyttää menosi. ”Hei! Mulla olisi sulle tärkeää asiaa lasten oikeuksista!” Mutiset jotain kiireestä ja jatkat eteenpäin. Pirteä ääni jää taakse rynnätessäsi eteenpäin.

Feissarit, eli face to face -markkinoijat toistavat tämän kuvion parhaimmillaan sata kertaa päivässä. Suomen Unicefin feissauspäällikkö Laura Courbinin on itse aloittanut liivien ja kansion kanssa kadulla. Hän jutteli ja innosti ihmisiä ryhtymään kuukausilahjoittajiksi niin kesähelteillä kuin talvipakkasillakin. Nykyään Courbin vastaa koko Suomen feissaustoiminnasta.

Courbinin mukaan nuoret laittavat feissariliivit päälleen kerta toisensa jälkeen siksi, että heillä on halu kantaa kortensa kekoon jonkin itseään suuremman takia. Unicefilla pidetään huolta siitä, että feissarit tietävät työnsä merkityksen. ”Varainhankinnassa onnistumiset ovat konkreettisia ja tavoitteiden toteutumista lasketaan koko ajan. Yksityisten ihmisten lahjoitukset kuitenkin muodostavat suurimman osan varoistamme, jotka ohjataan kehitysmaihin. Yksityiset lahjoittajat korostuvat erityisesti nyt kun hallitus on leikannut kehitysapua. Feissareiden merkitys on valtava, sillä he ovat tehokkain ja suurin kanava lahjoittajien hankinnassa”, Courbin toteaa.

Toisaalta koska työ on rankkaa ja torjuntoja tulee useasti päivän aikana, myös onnistumisenkokemukset ovat valtavia. ”Toki huonona hetkenä räntäsateessa työn merkityksellisyys on hyvin etäällä mielessä, mutta silloin tiivis ja toisiaan tukeva työyhteisö voi auttaa. Esimiehellä on valtava vastuu porukan yhteen hitsaamisessa.”

Kun feissari saa asiakkaan kuukausilahjoittajaksi 15 eurolla kuukaudessa, hän mahdollisti 12 tytölle koulupaikan kehitysmaissa. ”Sitä onnistumisen iloa ei voi mitata, kun oikeasti itse juuri sai aikaan konkreettisen muutoksen maailmassa.” Monet nuoret hakeutuvat Unicefille töihin järjestön arvojen takia. ”Unicef on tunnettu, vahva brändi ja lasten oikeudet ovat sellainen yleismaailmallinen hyvä, jonka merkitys ymmärretään. Nuoret, jotka hakeutuvat meille töihin, uskovat, että täällä voi oikeasti vaikuttaa asioihin.”

”Ei ihmisiä silti voi motivoida pelkästään sillä, että ”lapset tarttee apua, mee duuniin” – sellainen puhe päinvastoin voi uuvuttaa työntekijän nopeasti”, Courbin miettii.

Mystiset milleniaalit

Feissariksi hakeutuu paljon nuoria ja monilla ei ole aiempaa työkokemusta. Työhön ei tarvitakaan komeita CV:tä, vaan oikeaa asennetta ja hyvää tyyppiä. Usein kuulee niin sanottujen milleniaalien olevan hankalia johdettavia ja vaihtavan työpaikkaa usein, koska työpaikoista etsitään nopeita palkintoja. Courbinin mukaan merkityksellisyyden etsiminen ei ole kuitenkaan millään tapaa poistunut nuorten mielistä. ”Helpompaa duunia on aina ollut tarjolla, ilman muuta. Kyllä tähän työhön hakeutumiseen vaikuttaa se, että halutaan muuttaa maailmaa.”

Nuorten johtamiseen liittyy silti omat haasteensa: ”Nuorten kanssa pitää aiempaa enemmän käydä läpi ihan perusasioita töissä olemisesta ja siitä, mikä on riittävä suoritustaso. Yllättävän usein joudumme puuttumaan siihen, että nuoret tekevät töitä liian kovalla panoksella”, Courbin sanoo.

Merkityksellistä työtä tehdään usein vahvasti omalla persoonalla ja monia motivoi töissä tunne siitä, että saa olla oma itsensä. Courbin korostaa tasapainottelun tärkeyttä: ”Toisaalta työssä jaksaa, kun saa olla oma itsensä. Toisaalta taas on tärkeää osata jättää työt töihin. Monet työntekijöistä pistävät itsensä täysillä peliin ja pidemmän päälle se voi olla toki palkitsevaa, mutta myös todella raskasta. Jonkinlainen työrooli pitäisi olla.”

Courbinin mukaan nuoret työntekijät ovat usein kriittisempiä annettua tietoa kohtaan, kuin vanhemmat sukupolvet. ”Tuntuu, että ennen otettiin tieto annettuna ja oltiin siihen tyytyväisiä, mutta nuorissa palaa aktiivinen halu kehittää toimintaa. Nuoret haastavat ja antavat palautetta, odottavat hyvää johtajuutta ja haluavat tulla kuuluiksi. On mahtavaa, etteivät nuoret pelkää hierarkioita.” Monet yritykset ovatkin ymmärtäneet kuuntelun ja osallistamisen tärkeyden työntekijöiden motivointikeinona.

Merkityksellisyyttä työhön

Nuoret eivät ole ainoita, jotka kaipaavat merkityksellistä työtä. Feissarin työssä tulokset tuntee konkreettisesti, mutta miten muissa työpaikoissa voisi lisätä merkityksellisyyden tuntua ja sitä myötä hyvää oloa omasta työstä?

”Yksinkertainen juttu on muistaa se, että sillä on väliä, tuletko töihin. Ihmisen on tarkoitus auttaa toista ihmistä ja sitä voi tehdä millä tahansa työpaikalla: hoitamalla omat hommansa hyvin voi mahdollistaa toisten töiden sujuvuuden. Kaikki voivat osoittaa toisia kohtaan arvostusta ja kunnioitusta, joka taas motivoi muita. Vaikkeivat oman työn tulokset ole käsin kosketeltavia, siitä tulee saada palautetta jatkuvasti, jotta näet oman työsi tärkeyden.”

Ja vaikka esimies voi puhaltaa huonona hetkenä hiillokseen tulta, on motivaation tultava myös omasta itsestä. ”Työntekijää täytyy kuulla, kuunnella ja tukea, mutta jokin motivaatiolla käyvä moottori pitää olla toiminnassa koko ajan mukana. Itsensä ylittämisestä ja halusta kehittää itseään voi löytää todella paljon motivaatiota työhön”, Courbin vinkkaa.

Lue lisää työstämme merkityksellisen ja arvokkaan työn edistämiseksi

Jaa artikkeli