Japanista muodostui sisustus- ja käyttötekstiilibrändi Saanan ja Ollin korkeakoulu. Tie kansainväliseen bisnekseen avautui jo opiskeluaikana.
Turkulaisen keskustakerrostalon, vanhan sellaisen, yläkerroksessa on asunto, jossa suunnitellaan ja markkinoidaan tämän hetken kiinnostavimpia sisustus- ja käyttötekstiilejä. Suunnittelijapariskunta Saana Sipilä ja Olli Sallinen pitävät asunnossa yhteisen brändinsä, Saanan ja Ollin toimistoa.
Saanan ja Ollin tarina juontaa juurensa suomalaiseen käsityöperinteeseen, ekologiseen hamppukankaaseen, opiskeluaikoihin Turun Taideakatemiassa ja haluun tehdä asiat paremmin kuin tekstiilialalla yleensä.
Kaiken tämän sitoi yhteen Design Forum Finlandin hanke viedä suomalaista muotoiluosaamista Japaniin vuonna 2010. Sipilä ja Sallinen olivat tuolloin vielä toisen vuoden tekstiilisuunnittelun opiskelijoita, mutta heillä oli jo edellisen vuoden Nuori yrittäjyys -projektin myötä valmistunut oma kuosi ja itse tehtyjä sisustustyynyjä. Opiskelijapari haki mukaan Japani-hankkeeseen – ja pääsi.
Läpimurto tuli Japanin myötä. Kun sinne oli tsempattu kaikki kuntoon, avautuivat jälleenmyyntikanavat myös Suomessa. Pariskunta palkittiin myös vuoden 2012 tekstiilituotteena.
– Japanilaisten avoin kiinnostus maatamme kohtaan on maiden välisen pitkän yhteistyön summaa. Suomalainen pelkistetty design puree miljoonakansaan, tiivistää Olli Sallinen.
Menestys vaati paljon työtä.
– Japanin laatuvaatimuksia ajatellen oli trimmattava kuntoon kaikki markkinointimateriaaleja myöten. Meille oli alusta alkaen selvää se, millainen on tuotantoprosessimme ja millainen on se mielikuva, jonka haluamme itsestämme ja brändistämme luoda, sanoo Saana Sipilä.
”Halu tehdä asiat paremmin kuin tekstiilialalla yleensä” tarkoitti heille tuotannon läpinäkyvyyttä ja laadun säilyttämistä läpi koko ketjun. Tekstiilien materiaaliksi valikoitui kestävä eurooppalainen hamppukangas. Kankaat painetaan Aitoossa, tuotteet ommellaan Keikyällä ja pakataan Turussa. Tuotteille on myönnetty Avainlippu sekä Design from Finland -merkki.
Maa kerrallaan
Tällä hetkellä Saanan ja Ollin tuotteita myydään 11 eri maassa. Aasian valloitus jatkuu Etelä-Koreassa, jossa neuvotellaan parhaillaan lisenssointiyhteistyöstä, jolloin tuotteet valmistetaan kohdemaassa.
– On järkevämpää valmistaa tuotteet siellä, missä markkinat ovat. Varmistamme laadun ja tuotantoprosessin käyttämällä yhteistyökumppaneita, joilla on hyvä maine, Olli Sallinen sanoo.
Aasian lisäksi vetävät Keski-Eurooppa ja Australia. Sen sijaan läheisiin Pohjoismaihin ei yritys hevin tunnu saavan jalansijaa – jokaisella maalla kun on vahvat omat muotoiluperinteensä. Ruotsista Saanaa ja Ollia löytää vain yhdestä putiikista Göteborgista.
Eri puolilla maapalloa käyvät kaupaksi samat kuulaan raikkaat mallistot. Vain pieniä nyansseja muutetaan eri markkina-alueille. Japanilaiset esimerkiksi haluavat keittiöönsä hieman pienemmän keittiöpyyhkeen kuin eurooppalaiset.
Mallistojen suunnittelun lisäksi Sipilää ja Sallista työllistävät suunnittelutyöt eri yrityksille.
– Ne piristävät, sillä silloin pääsemme tutustumaan ja käyttämään eri materiaaleja ja tuomaan suunnitteluosaamistamme esille.
Ei ilman kunnon kuvia
Saana ja Olli arvostavat autonomiaa ja haluavat säilyttää yrityksensä päätäntävallan itsellään. Alihankkijoina he työllistävät ompelijoita, paino- ja pakkausalan ammattilaisia ja välillisesti myös jälleenmyyjiä.
– Viiden vuoden tavoitteena on säilyttää vähintään sama kehityskaari kuin alkupisteestämme tähän päivään.
Markkinoinnissa keskiössä on alusta asti ollut yhteistyö valokuvaajien kanssa.
– Ihmettelen, miten isotkin yritykset Suomessa haluavat laistaa hyvälle valokuvaajalle maksettavasta palkkiosta ja ottavat tuotteistaan mieluummin huonot kuvat. Meille laadukas kuvamateriaali on ollut aina tärkeää, ja sitä kautta tietoisuus brändistämme on levinnyt välillä itsestään eri kanavissa, painottaa Sallinen.
Ja toden totta: kun tuote on huipussaan ja siitä on hyvää kuvamateriaalia netissä saatavilla, alkaa sosiaalinen media edistää myyntiä muun muassa bloggaajien avulla. Avaimet maailmanvalloitukseen on jaettu.
Teksti Maria Öfverström
Kuva Suvi Kesäläinen