Tulevaisuudenusko on taitolaji

Tulevaisuudenusko on taitolaji

Maailma on, jälleen kerran, saranakohdassa. Maapallolta ei löydy ihmistä, joka pystyisi sanoittamaan ja selittämään nykytilan kirkkaasti ja rauhoittavasti. Siellä ja täällä uhitellaan ja mannerlaatat liikkuvat. Mutta se ei tarkoita, että kaikki on kamalaa. Pahuutta on kaikkialla, mutta niin on hyvyyttäkin. Epätoivoa on, mutta niin on toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoakin. Hyviä asioita tapahtuu joka päivä.

Sitran mukaan tulevaisuususko on hyvinvoinnin kivijalka ja tärkeä elämäntyytyväisyyttä selittävä tekijä. Tarvitsemme näköaloja toivottaviin ja tavoittelemisen arvoisiin tulevaisuuksiin. Mutta voiko omaa tulevaisuudenuskoaan kehittää? Olisiko mahdollista hyväksyä maailma ja itsemme puutteineen kaikkineen, olisiko mahdollista tunnistaa mielenrauhaa myllerryksen keskellä ja tunnistaa, että arki on onnea kaikessa tavallisuudessaan? Orjana Roomassa eläneen filosofin Epiktetoksen kerrotaan sanoneen: “Eivät meille tapahtuvat asiat saa meitä kärsimään. Me kärsimme siitä mitä kerromme itsellemme noista asioista.”

Olen työskennellyt esihenkilö- ja johtamistehtävissä erilaisissa organisaatioissa vuosien varrella ja nähnyt toimialasta riippumatta sen, miten omaa organisaatiota koskevien huolien keskellä henkilökohtainen tulevaisuushorisontti kaventuu ja kiinnittyy vahvasti nykyhetkeen. Silti iso kuva olisi usein se helpotusta mieleen synnyttävä asia. Tulevaisuudenusko onkin taitolaji, ja mielenterveydenkin kannalta on hyvä, jos jaksamme uskoa parempaa.

Tilastot vahvistavat, että pitkällä aikavälillä maailma on monilta osin muuttunut paremmaksi ja moni asia on viime vuosikymmeninä kehittynyt hyvään suuntaan. Me emme vain näe sitä. Tietämättömyys oli ruotsalaisprofessori Hans Roslingin lempiteema; monet ihmiset kuvittelevat tietävänsä miten asiat ovat, mutta eivät ikinä tarkista faktojaan. Ja olisiko tässä kyse myös mittakaavasta? Ihmisillä on mahtava kyky olla onnellisia lähes missä olosuhteissa tahansa. Me Pohjoismaihin syntyneet elämme monella mittatikulla arvioiden onnekkaissa puitteissa.  Arppaa lainaten: ”Ku kaiken tän keskellä, ainaki tällä hetkellä, mull’ on tasan yks kriisi, yks ainoa kriisi. Kaiken tän keskellä, nyt ainakin tällä hetkellä, mull’ on tasan yks kriisi, nää kaikki etuoikeudet ei mahu tähän biisiin.” (Aaro Airola: Yks kriisi)

Tämän blogitekstin myötä toivotan tulevaisuudenuskoa jokaiseen yritykseen ja organisaatioon. Alkava vuosi on suomalaisen työn juhlavuosi. Avainlippu täyttää kampanjamerkkinä 60 vuotta ja alkuperämerkkinä 50 vuotta. Tulevaisuuden rakentaminen perustuu aktiiviseen osallistumiseen ja toimintaan, siksi lupaamme juhlia työn merkeissä ja vahvistaa edelleen suomalaisen työn, palveluiden, valmistuksen ja suunnittelun roolia.

Kaikenlaisella Suomea rakentavalla työllä on arvo. Pidetään yhdessä huoli, että tämä työ ja siitä syntyvä hyvä huomataan.

Katri Viippola

toimitusjohtaja

Lisää kirjoittajalta