Työ muuttuu – muuttuuko ajattelumme?

Moni meistä aloittaa työpäivänsä avaamalla koneen viimeistään aamukahdeksalta ja istuu ruudun ääressä myöhään iltapäivään asti, kokouksesta toiseen. Päivän päätteeksi olo on usein tukkoinen ja levoton – oliko tämä tehokasta? Oliko tämä järkevää?

Tutkimus on jo pitkään osoittanut, että perinteinen tapa tehdä työtä – pitkät päivät ruudun ääressä ilman taukoja – heikentää ajattelua, luovuutta ja palautumista. Silti nämä mallit elävät yhä. Työtä mitataan edelleen vanhoilla tehokkuuden mittareilla, vaikka itse työ ja työntekijöiden tarpeet ovat muuttuneet olennaisesti. Työn tekemistä ohjaavat edelleen teollisen ajan ajattelu ja perinteet, joissa tehokkuus tarkoitti tiettyä paikkaa, tiettyä aikaa ja johtamista jonkinlaisena valvontana. Nämä mallit ovat siirtyneet toimistotyöhön, tietotyöhön – ja jopa etätyöhön. Mutta tietotyö ei ole koneen käyttöä vaan ajattelua, vuorovaikutusta ja kokonaisuuksien hallintaa. Silti sitä johdetaan usein kuin olisi kyse tuotantolinjasta.

Työ on rakenteellinen voima – ja juuri siksi muutos on vaikeaa

Ansiotyö ei ole vain tapa ansaita elantoa. Se on keskeinen osa ihmisen identiteettiä ja yhteiskunnan rakennetta. Työ liittää meidät toisiimme ja vaikuttaa siihen, miten käytämme aikamme ja millaisissa rooleissa toimimme. Se kytkeytyy läheisesti sosiaaliturvaan, verotukseen ja koulutukseen – ja nämä rakenteet on aikanaan rakennettu maailmassa, jossa työ oli selkeämmin rajattua ja tapahtui usein yhden työnantajan palveluksessa.

Kun työ muuttuu vauhdilla, myös sitä ympäröiviä instituutioita on syytä tarkastella uudelleen. Työelämän muutos ei ole vain yksilön valintoja, vaan yhteiskunnallinen murros, joka edellyttää rakenteellisia ratkaisuja. Koronapandemia näytti, kuinka nopeasti aiemmin mahdottomana pidetyt työn muodot voivat muuttua – ja kuinka sitkeitä käsityksemme työn ”oikeasta” tekemisestä ovat.

Poisoppiminen on kestävän työelämän lähtökohta

Kestävän työelämän rakentaminen alkaa siitä, että uskallamme luopua vanhoista oletuksista. Tehokkuus ei ole istuttuja tunteja tai jatkuvaa tavoitettavuutta, eikä hyvä johtaminen ole kontrollia – vaan kykyä mahdollistaa järkevä ja inhimillinen työ. Poisoppiminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Teknologia tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia työn kehittämiseen – mutta vasta ihmiskeskeinen johtaminen ja harkittu käyttö tekevät työstä aidosti kestävää. Tutkimus osoittaa, että kestävä tietotyö ei perustu tasaiselle suorittamiselle, vaan vaihtelevalle rytmille: tarvitaan keskittymistä, palautumista ja vuorovaikutusta.

Tekoäly, automaatio ja alustatalous ovat jo muuttaneet työelämää nopeasti. Silti teknologia ei yksin määritä, millaiseksi työn tulevaisuus muotoutuu. Ratkaisevaa on se, miten me päätämme teknologiaa käyttää – kenen ehdoilla ja millaisiin tarkoituksiin. Jos haluamme rakentaa inhimillisemmän ja kestävämmän työelämän, meidän on opittava johtamaan teknologiaa – ei vain sopeutumaan siihen.

Työn tulevaisuus vaatii yhteistä sopimista – ja uutta politiikkaa

Kestävä työn muutos ei ole yksilön harteilla. Työelämää säätelevät instituutiot – kuten työlainsäädäntö, verotus ja sosiaaliturva – perustuvat yhä malliin, jossa työ on kokoaikaista, vakituista ja tapahtuu yhdelle työnantajalle. Tämä ei ole enää monenkaan todellisuutta. Muutoksessa tarvitsemme työvoimapolitiikkaa, joka tunnistaa työn monimuotoisuuden. Se tarkoittaa esimerkiksi: panostuksia elinikäiseen oppimiseen ja uudelleenkoulutukseen, työsuhteiden ja sosiaaliturvan uudistamista, kannustimia organisaatioille, jotka rakentavat kestävää työntekoa, institutionaalisia ratkaisuja, kuten perustuloa tai hybridityöhön sopivia malleja

Kestävä työpäivä ei kuitenkaan synny ylhäältä annetusta mallista, vaan neuvottelusta ja yhteistyöstä – työntekijän ja työnantajan välillä, tiimien sisällä ja koko yhteiskunnassa. Kyse ei ole vain yksittäisten käytäntöjen viilauksesta, vaan suunnanmuutoksesta: siitä, miten määrittelemme työn merkityksen ja paikan muuttuvassa yhteiskunnassa.

Suomella on tässä merkittävä vahvuus. Meillä on vahva ja arvokas perinne sopimisen kulttuurista. Tämä kulttuuri on ollut keskeinen tekijä siinä, että Suomessa on kyetty toteuttamaan merkittäviä muutoksia hallitusti ja yhdessä, mukaan lukien uuden teknologian käyttöönotto ja työn tekemisen tapojen kehittäminen. Tätä yhteistoiminnan mallia ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä – eikä varsinkaan unohtaa nyt, kun työn murros vaatii entistä enemmän vuoropuhelua, luottamusta ja yhteisiä ratkaisuja. Sopimisen kulttuuri on yksi suomalaisen työelämän tärkeimmistä valttikorteista myös tulevaisuudessa.

Tärkein kysymys ei ole enää, mitä me teemme – vaan miten.

Hyvän työn jäljillä -blogisarja

”Hyvän työn jäljillä” on asiantuntijoiden tuottama blogisarja, jossa Suomalainen työ ry:n kolumnistit etsivät hyvää työelämää.

Hertta Vuorenmaa

Aalto-yliopiston lehtori ja tutkimusjohtaja

Hertta Vuorenmaa on Aalto-yliopiston lehtori ja työn tulevaisuutta tutkivan hankkeen tutkimusjohtaja. Hän on perehtynyt työn murrokseen, johtamiseen ja siihen, miten rakennetaan sosiaalisesti kestävä työelämä.