Avainlippu on hirveän vahva brändi

Avainlippu-merkin toimikunnan uusi puheenjohtaja Stina Wikberg haluaa tuoda lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä merkin myöntämisperusteisiin. Hän uskoo sen vahvistavan entisestään kuluttajien luottamusta Avainlippu-tuotteisiin ja -palveluihin.

Jos yritys myy t-paitoja, jotka tuodaan ulkomailta, mutta niihin ommellaan tai painetaan kuviointi Suomessa, onko t-paita silloin valmistettu Suomessa?

Tai jos lattiafirma myy ulkomaisesta raakapuusta tehtyjä lattialautoja, jotka käsitellään Suomessa, onko materiaali silloin valmistettu Suomessa?

Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohtii Avainlippu-merkin toimikunta, joka käsittelee vuosittain satoja Avainlippu-merkin käyttöön oikeuttavia hakemuksia.

“Ne ovat hirveän mielenkiintoisia keskusteluja. Aina ei ole ihan yksiselitteistä, mikä on valmistamista ja mikä ei. Toimikunnassa on ihmisiä erilaisista taustoista ja heillä on tietoa yllättävistäkin asioista. Kokoukset ovat todella hauskoja, tylsää ei ole koskaan!” sanoo Avainlipputoimikunnan uusi puheenjohtaja Stina Wikberg.

Wikberg aloittaa puheenjohtajana innostunein mielin. Avainlippu-merkin tuntevat lähes kaikki suomalaiset. Yli 70 prosenttia suomalaisista ajattelee, että merkki vaikuttaa omaan ostopäätökseen ja helpottaa suomalaisen tuotteen tai palvelun ostamista.

Merkit myöntää Avainlippu-merkin toimikunta hakemusten perusteella kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Toimikunta kokoontuu seitsemän kertaa vuodessa ja jokaisessa kokouksessa käsitellään kymmeniä hakemuksia. Joskus hakemuksia voi olla jopa yli sata. Joskus kokouksissa päädytään myös merkin käyttöoikeuden poistamiseen.

Merkki voidaan myöntää Suomessa valmistetulle tuotteelle tai Suomessa tuotetulle palvelulle, jonka kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia. Kotimaisuusaste tarkoittaa suomalaisten kustannusten osuutta tuotteen tai palvelun omakustannusarvosta. Laskelmassa otetaan huomioon kaikki tuotteeseen tai palvelun tuotantoon kohdistuvat kustannukset.

Palveluyritysten kohdalla yrityksellä on lisäksi oltava merkittävä kotimainen omistusosuus, Suomessa toimiva johto ja yrityksen pääkonttorin on sijaittava Suomessa.

Wikbergin mukaan päätökset merkin myöntämisestä tai käyttöoikeuden uusimisesta syntyvät usein varsin sopuisasti ja yksimielisesti.

”Mutta olen aivan varma, että joskus on käyty tiukkaakin vääntöä. Monesti toteamme, että päätös on vaikea ja sen voisi perustella suuntaan tai toiseen. Yhteinen näkemys on kuitenkin aina löytynyt. Suomalaisen työn henkilökunta tekee tosi hyvän pohjatyön ja nojaamme päätöksenteossa siihen.”

Wikbergin mielestä puheenjohtajan tärkein tehtävä kokouksissa on pitää päätöksenteko linjakkaana. Tempoilemaan ei voi ryhtyä. Puheenjohtaja huolehtii siitä, että kaikkien näkemykset tulevat kuulluiksi ja keskustelusta saadaan päätösesitys aikaiseksi.

Vaikka Avainlippu on tunnettu merkki, Wikberg ajattelee, että sen myöntämisperusteet kaipaavat lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Ne löytyvät Suomalainen työ ry:n verkkosivuilta, mutta mielikuvat vaikuttavat ja joskus ne syntyvät virheellisten oletusten pohjalta.

”Avainlippu on hirveän vahva brändi, mutta siihen liittyy myös väärinkäsityksiä, kuten esimerkiksi se, että tuotteen ei tarvitse olla valmistettu suomalaisista raaka-aineista. Tarvitaan lisää brändityötä, jotta mitään epäselvyyksiä ei pääse syntymään.”

Avainlippu-merkin toimikunnan tehtäviin kuuluu myös arvioida, tarvitaanko merkin käyttämisen sääntöihin tai myöntämisperusteisiin muutoksia tai tarkennuksia. Se on juristin koulutuksen saaneelle Wikbergille tuttua puuhaa, sillä päivätyökseen hän johtaa Keskuskauppakamarin yritysten itsesääntelyn ja vastuullisuuden yksikköä.

”Sillä on paljon yhtäläisyyksiä Avainlippu-toimikunnan kanssa, sillä Keskuskauppakamarilla yksikössäni vastataan erilaisten lautakuntien pyörittämisestä.”

Vapaa-ajallaan Wikberg laulaa juristikuoro Lain Huudossa ja pyörittää kahdella teini-ikäisellä varustetun perheen arkea.

Teksti: Miia Savaspuro
Kuva: Matti Rajala