Julkiset hankinnat – halvinta vai parasta?

Olin 25.9. Suomalaisen Työn Liiton järjestämässä seminaarissa Suomen Kuntatalolla, aiheena julkiset hankinnat. Aihetta käsiteltiin laajasti monelta näkökulmalta. Puheenvuoroja oli esimerkiksi Suomen Yrittäjiltä, Kuntaliitolta, Espoon kaupungin hankintakeskukselta, Elinkeinoelämän keskusliitolta ja kunnille palveluja myyviltä palveluntuottajilta. Keskusteluun osallistuttiin myös europarlamentaarikkotasolta, kun Sirpa Pietikäinen avasi hankintadirektiivin perimmäistä tarkoitusta.

Olisi ollut paikallaan avata tilaisuus Pietikäisen johdolla, koska hänen puheenvuorostaan tuli ilmi se tärkein: Julkiset hankinnat ovat strateginen työkalu, jonka tarkoitus on auttaa ja edistää julkista tahoa pääsemään haluttuun päämäärään – tai ainakin sinne johtavalle tielle. Kun tältä pohjalta ajattelee julkisia hankintoja, luulisi olevan helpompi ymmärtää viitekehystä, missä toimitaan. Uusi hankintalaki (alle 60.000 euron hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa, vaan ne voidaan tehdä ns. suorahankintana) on tehty nimenomaan tähän viitekehykseen perustuen. Mitkä hankinnat ovat strategisesti tärkeimmät ja investoinneiltaan suurimmat, mihin energiat kannattaa suunnata? Ei ole järkeä lähteä kilpailuttamaan 30.000 euron hankintaa, kun käsillä on 20 miljoonan euron hankinta, joka vaikuttaa kaikkien kuntalaisten elämään. Jostain syystä myös median huomio on viime aikoina kiinnittynyt näihin pienempiin hankintoihin.

Onko hinta aina ratkaisevin tekijä?

Tästä päästäänkin tuon tilaisuuden perusteella kaikkein tärkeimpään: hintaan. Suomalaisen Työn Liiton teettämän tutkimuksen mukaan tärkein ostamisen kriteeri on hinta ja seuraavana laatu. Ehkäpä siksi, että hinta on hyvin selkeä ja ymmärrettävä mittari, sekä tämänhetkisen kuntatalouden suurin ohjaava tekijä.

Onko halvin kuitenkaan aina se paras vaihtoehto? Voisiko julkisellakin puolella rakentaa parempia laadun ja vaikuttavuuden mittareita, jolloin niitä voisi myös paremmin arvioida? Voisiko tarjousvaiheessa jo antaa vapautta innovoida erilaisia ratkaisuja ja toisaalta vaatia ns. kerralla kuntoon -projektia? Voisiko myös myyjää sitouttaa innovoimaan uudenlaisia projektin onnistumisen mittareita?

Yhteistyöllä onnistuneisiin hankintoihin

Sanomattakin on selvää, että tämän kaltaista yhteistyötä ei voi tehdä tiukalla ostaja vs. myyjä -vastakkainasettelulla. Yhteiseen hyvään pyrkivä avoin ja ratkaisuhakuinen yhteistyö on avain onnistuneisiin hankkeisiin myös julkisella puolella. Kyse on loppupeleissä kiinni asenteesta ja osaamisesta, halutaanko tehdä yhteistyössä laadukas ja onnistunut projekti, vai halutaanko pistää myyjät tiukalle määrittelemällä tarjoukseen mahdottomia ehtoja ja kilpailuttaa hinta viimeiseen euroon saakka? Halutaanko ostajan osaamattomuus ja epävarmuus peittää loputtomilla määritelmillä lopputuotteesta?

Julkiset hankkijat ostopäätösten äärellä -tilaisuudessa tuotiin vahvasti esille julkisten hankkijoiden osaamistaso. Yksityisille yrittäjille kunnat tarjoavat hankinta-asiantuntijoiden apua ja neuvoja, mutta jääkö suutarin lapsi ilman kenkiä? Tähän voisi olla syytä kunnissa kiinnittää enemmän huomiota. Julkinen hankinta käy aina veronmaksajan lompakolla. Siksi se on syytä tehdä huolella. Itse veronmaksajana en halua halvinta, vaan parasta vastinetta rahoilleni. Haluan myös, että verorahoillani edistetään kestävää kehitystä, eettisyyttä ja yhteiskunnallista hyvää aina kun se on mahdollista.

Suomalaisten Työn Liitto: Julkiset hankkijat ostopäätösten äärellä -seminaari, Kuntatalo 25.9.2018.

Tilaisuuden tallenne on katsottavissa tästä.

Satu Kilpirova
Director, BBA
HR Legal Services Oy

Mannerheimintie 113, (Nauvontie 14)
00280 Helsinki, FINLAND
email: satu.kilpirova@hrlegalservices.fi
Mobile: +358 40 455 9740
http://www.hrlegalservices.fi/

Kommentoi