Kuntahankinnoissa voi painottaa paikallisuutta

Selvitimme Aula Researchilla teettämässämme laajassa kyselytutkimuksessaan kuntapäättäjien ja hankinta-asiantuntijoiden näkemyksiä julkisista hankinnoista sekä kotimaisuuden ja paikallisuuden merkitystä niissä. Kuntavirkamiesten, kuntahankkijoiden ja valtakunnantason hankinta-asiantuntijoiden mielestä kotimaisten ja paikallisten yritysten tuotteita ja palveluita pitäisi ostaa enemmän, jos se vain olisi hankintalain puitteissa mahdollista. Kotimaisuus ei hankintalain mukaan sovi valintaperusteeksi, kun olemme Euroopan unionissa yhtä suurta markkina-aluetta, ja hankinnantekijä velvoitetaan kilpailuttamaan hankintansa ja kohtelemaan tarjoajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Tällä velvoitteella pyritään edistämään kustannustehokkaita julkisia hankintoja sekä mahdollistamaan EU-laajuinen kilpailu ja markkinat julkisissa hankinnoissa, jotka ylittävät vaaditut kynnysarvot.

Tavoitteet julkisten hankintojen kilpailutuksissa ovat järkeviä. On myös suomalaisten yritysten intressissä, että heillä on mahdollisuus osallistua muiden maiden ja Suomen sisälläkin oman alueensa ulkopuolisiin kilpailutuksiin. Julkisen talouden ja sitä kautta veronmaksajan intressissä on taas se, että kilpailuttamalla pystytään ostamaan järkevään hintaan eli säästämään siellä, missä säästöjä kannattaa ja pitää tehdä.

Joissakin asioissa voi kuitenkin olla järkevää antaa tilaa myös kotimaisuudelle ja paikallisuudelle. Jokaisen kunnan ja kaupungin tavoitteena on esimerkiksi oman alueen elinvoiman kasvattaminen. Elinvoimaisuus tarkoittaa työpaikkoja ja maksettuja veroja sekä houkuttelevuutta, jotta ihmiset pysyvät kunnassa ja mieluiten myös nettomääräisesti muuttavat sinne. Kunnassa toimivat yritykset ja niiden menestys on avain tähän – jos yritykset kasvavat ja menestyvät, ne työllistävät ja tuottavat veroja. Jokaisen kunnan strategiassa on siis luontevasti tavoite tukea paikallista yrittäjyyttä ja alueella toimivia yrityksiä. Omat hankinnat ovat tähän merkittävä ja fiksu keino.

Paikallisuuden painottamiselle hankinnoissa ei ole käytännössä estettä. Hankintalain periaatteet, eli avoimuus, tasapuolisuus, syrjimättömyys ja suhteellisuus, ohjaavat kaikkia hankintoja. Niiden puitteissa paikallisuus on täysin mahdollista nostaa yhdeksi tekijäksi muiden rinnalle. Paikallisten yritysten suora suosiminen ei käy päinsä, mutta paikallisuuden huomioiminen jo kilpailutusvaiheessa esimerkiksi erilaisten neuvottelumenettelyjen ja esiselvitysvaiheiden muodossa on hyväksyttävää. Dialogi paikallisten yritysten ja kunnan välillä on kaikin tavoin suotavaa ja fiksua elinkeinopolitiikkaa.

Kunnilla on ymmärrettävästi intressi työllistää nimenomaan oman alueensa yrittäjiä ja toimijoita, sillä vaikutus kunnan elinvoimaisuuteen on suora. Lisäksi paikallisesti toimiessa muillakin kriteereillä on paljon merkitystä, kuten tuotteen tai palvelun elinkaarikustannuksilla, työllistävyysvaikutuksilla, ympäristövaikutuksilla tai sosiaalisilla kriteereillä, kuten vajaakuntoisten tai maahanmuuttajien työnsaannin tukemisella. Myös laatutekijöitä ja tulosperusteisuutta voidaan ylipainottaa hinnan sijasta.

Miksi paikallisuutta ei kuitenkaan painoteta hankinnoissa nykyistä enempää, vaikka valtaosa kuntapäättäjistä on sitä mieltä, että paikallisuuden pitäisi vaikuttaa ostohankintoihin? Kuntavaikuttajien mukaan neljä keskeisintä syytä tai estettä tälle ovat: halvimman hinnan tavoittelu hankinnoissa, huono tarjonta tai saatavuus paikallisesti, heikko hankintaosaaminen (ei ostata tulkita hankintalakia tai laatia kriteerejä) ja suurimpana syynä se, että hankintalaki estää paikallisuuden painottamisen hankinnoissa.

Tahtoa siis on mutta kaivataan enemmän dialogia ja ymmärrystä, miten hankintalakia tarkkaan noudattaen voidaan myös toteuttaa fiksua elinkeinopolitiikkaa ja antaa enemmän sijaa paikallisille yrityksille. Tietenkin silloin, kun se on aidosti fiksua eli tarjotut ratkaisut ovat kilpailukykyisiä. Näiden tietojen valossa paljon on vielä tehtävissä paikallisten hankintojen hyväksi.

Kommentoi