Yhteiskunnalliset yritykset – teille on nyt kysyntää!

Yhteiskunnalliset yritykset – korvat hörölle: teille on nyt kysyntää kuntapalveluiden tuottajina. Yhteiskunnallisia yrityksiä kaipaavat palveluntuottajiksi niin kunnat kuin kuluttajatkin. Viimeistään nyt on aika kaivaa Yhteiskunnallinen yritys -merkki esille, kenellä sellainen on, ja nostaa se ylpeästi esille. Kenellä ei vielä ole, kannattaa testata (tästä), voisiko merkin saada.

Viime aikoina on useita uutisointeja, jotka tukevat yhteiskunnallisten yritysten olemassaoloa. Esimerkiksi Yle-uutisten (1.3.2018) mukaan Helsinki haluaa sotefirmojen veronkierron kuriin ja haluaa ostaa vammaisten asumispalveluita vain yrityksiltä, jotka maksavat verojaan Suomeen, eivätkä ulkomaille. Helsingin kaupunki peräänkuuluttaa läpinäkyvyyttä yrityksiltä ja pyrkii toimimaan vain sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka reilusti ja avoimesti maksavat veronsa Suomeen, eivätkä harjoita verokiertoa. Mutkia matkaan tuo kuitenkin nykylainsäädäntö, joka ei salli ehdoksi veronmaksamista Suomeen. Voisiko kriteerinä, tai edes roimasti pisteitä tuovana tekijänä, sen sijaan olla yrityksen yhteiskunnallinen missio, joka on helposti todennettavissa Yhteiskunnallinen yritys -merkillä?

Yhteiskunnallinen yritys -merkki voidaan asiantuntijoista muodostuvan toimikunnan päätöksestä myöntää suomalaiselle yritykselle, joka harjoittaa vastuullista liiketoimintaa ja haluaa viestiä läpinäkyvästi siitä, että yritys ratkoo yhteiskunnallisia ongelmia ja toimii kestävän hyvinvoinnin rakentajana. Nämä yritykset paitsi maksavat veronsa Suomeen, myös jakavat voittonsa yhteiseen hyvään. Ja silti yritys voi toimia kannattavasti. Tästä hyvänä esimerkkinä on puolestaan uutinen (28.2.) Psykoterapiakeskus Vastaamosta, jonka yhteiskunnallinen missio on kiihdyttänyt sen yhdeksi Euroopan nopeimmin kasvavista yhtiöistä. Vastaamo on Yhteiskunnallinen yritys, joka pyrkii parantamaan psykoterapian saatavuutta ja madaltamaan mielenterveyspalveluiden käyttökynnystä.

Yhteiskunnallisia yrityksiä tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Epäkohdat kilpailuttamisessa ja puolustuskyvyttömien ihmisten heikko asema tehokkuuden ja säästöjen ajojahdissa eivät ole jääneet huomaamatta myöskään kuluttajilta ja yksityisiltä henkilöiltä. Tästä epäoikeudenmukaisuudesta kertoo esimerkiksi Tuomas Enbuske, joka on suorastaan häpeissään suomalaisuudestaan säälimättömäksi ja epäinhimilliseksi kuvaamassaan kilpailutusmaailmassa. Hän kertoo kolumnissaan (3.3.) varsin voimakkain sanakääntein vammaisten kohtelusta alhaisimman hinnan huutokaupassa. Enbuske tuo blogissaan kuitenkin toivonpilkahduksen paremmasta yhteiskunnasta mainitessaan, että: ”Onneksi Suomessa on yhteiskunnallisia arvopohjaisia yrityksiä, joiden tehtävä on tuottaa palveluita kohderyhmälleen eikä maksaa mahdollisimman suuria osinkoja omistajilleen… Yhteiskunnalliset yritykset maksavat voitoistaan verot Suomeen ja palauttavat jäljelle jääneen tuoton palveluiden kehittämiseen ja toteuttamiseen”.

Säästön ja tehokkuuden tavoittelu tulee monesti kalliimmaksi niin taloudellisesta kuin inhimillisestäkin näkökulmasta katsottuna. Yhteiskunnalliset yritykset tekevät liiketoimintansa kautta yhteiskunnallista hyvää. Miksi tästä ei tehtäisi sekä kilpailuetua että kilpailutusetua?

Kommentoi