Lisää joustoja, paikallisuutta ja yrittäjyyttä julkisiin hankintoihin

Julkisia hankintoja tehdään Suomessa vuosittain noin 30 miljardin euron edestä ja niiden vaikutus yritystoiminnalle ja suomalaiselle työlle on monilla alueilla merkittävä. Julkisten hankintojen ongelmana on kuitenkin se, ettei hankintalaki anna riittävästi liikkumavaraa tilaajalle ja työkaluja esimerkiksi innovatiivisuuden ja kotimaisuuden painottamiseen. Myös hinta nähdään liian määräävänä tekijänä, jolloin esimerkiksi uudet, innovatiiviset ratkaisut tai paikalliset yritykset voivat jäädä kokonaan kilpailutuksen ulkopuolelle.

Minulla on omassa työssäni etuoikeus tavata Suomalaisen Työn Liiton jäsenyrityksiä eri puolilla Suomea. Kuulen jatkuvasti esimerkkejä siitä, miten julkisissa hankinnoissa on tehty suomalaisen työn kannalta huonoja päätöksiä. Vai miltä kuulostavat nämä todellisen elämän esimerkit? Pohjanmaalla, jossa siipikarjankasvattajia on runsaasti, ostetaan broilerinlihaa Thaimaasta. Turussa ostettiin puistonpenkkejä Kanadasta. Oulussa ostettiin perunaa Puolasta, jolloin paikallinen, etabloitunut toimittaja joutui irtisanomaan henkilöstöstään merkittävän osan. Likapyykkiä ja laboratorionäytteitä viedään Viroon, vaikka paikallisia toimijoita on hankintayksikön vieressä.

Kaikissa näissä tapauksissa on varmasti noudatettu hankintalakia. Kuitenkin pidemmän aikavälin vaikutukset oman alueen työllisyyteen, paikalliseen yrittäjyyteen ja sitä kautta verokertymään on sivuutettu. On toimittu oikein – mutta lopputulos on silti huono.

Selvitimme viime vuonna kattavan tutkimuksen kautta kunnanvaltuutetuilta, kuntien hankinnoista vastaavilta henkilöiltä ja valtakunnantason hankinta-asiantuntijoilta heidän näkemyksiään kuntien hankintastrategioista ja innovatiivisista hankinnoista. Hankintalain saama yleisarvosana 6,6/10 kertoo suorasti, miten paljon puutteita nykyisessä lainsäädännössä ja sen soveltamismahdollisuuksissa nähdään olevan.

Kuntavaikuttajat pitivät keskeisenä ongelmana sitä, että laki tarjoaa vain vähän työkaluja kotimaisten tuotteiden ja palveluiden painottamiseen. Tiedustelimme lisäksi, pitäisikö poliitikkojen ja virkamiesten mielestä julkisissa hankinnoissa ostaa enemmän suomalaisten yritysten tuotteita ja palveluita, jos se olisi mahdollista hankintalain puitteissa. Kanta oli yksiselitteinen, sillä peräti 92 prosenttia kuntavaikuttajista näki, että suomalaisuuden tulisi vaikuttaa hankintoihin.

Kaksi kolmasosaa kuntapoliitikoista oli sitä mieltä, että paikallisuutta ja työllistävyyttä pitäisi painottaa hankinnoissa enemmän. Niin kuntavirkamiehet kuin kuntapoliitikotkin pitivät hinnan painoarvoa liian määräävänä tekijänä, jolloin kotimainen, paikallinen tai innovatiivinen vaihtoehto ei välttämättä ole kilpailukykyinen.

Paikallisen yritystoiminnan menestys riippuu osaltaan kilpailutuksen toimimisesta. Taloudellisesti terveet yritykset työllistävät suoraan sekä välillisesti ja tuottavat palveluita, jotka ovat kuntien elinvoimaisuudelle ja kansalaisten elämälle välttämättömiä. Yksityistä sektoria kannattaa hyödyntää enemmän kuntapalvelujen tuottamisessa. Julkisilla hankinnoilla on laaja vaikutus oman alueen yritysten liikevaihtoon ja sitä kautta työllistämismahdollisuuksiin. Hankintojen kautta kunnat voivat löytää uusia, innovatiivisia ratkaisuja omille palvelutarpeilleen – esimerkiksi sähköisissä palveluissa. Samalla nämä innovatiiviset hankinnat tarjoavat paikallisille yrityksille elintärkeitä referenssejä, jotka mahdollistavat kasvun kansallisiksi ja jopa kansainvälisiksi toimijoiksi.

Näin kuntavaalien alla haastamme kaikki kuntavaaliehdokkaat ottamaan kantaa suomalaisen työn puolesta. Mikä on se teko, jota kuntavaaliehdokas ajaisi, joka lisäisi oman kunnan elinvoimaisuutta ja työllisyyttä? Vaikuttamismahdollisuuksia on hankintalain puitteissakin.