Epätyypillinen on työelämän uusi tyypillinen

Suomalaisen työelämän rakenneuudistukset ja yrittämisen uudet muodot ovat nostaneet epätyypilliset työsuhteet jälleen valokeilaan. Erityisesti jakamistalouden eri muodot, kuten Uber, Airbnb ja Wolt, haastavat pohtimaan, mikä on joustojen ja pysyvyyden merkitys työsuhteissa.

Vaikka jakamistalous on tuonut keskusteluun uuden vivahteen, eivät epätyypilliset työsuhteet ole uusi tai marginaalinen ilmiö. Sitran tuoreen arvion mukaan jo 35 prosenttia kaikista työsuhteista on epätyypillisiä. Tähän joukkoon Sitra laskee siis yhteensä noin 800 000 osa-aikaista, yksinyrittäjää, tarvittaessa töihin tulevaa tuntityöläistä, henkilöstövuokrausyhtiöiden vuokra- ja keikkatyöntekijää ja määräaikaista työntekijää. Enemmistö uusista työllistymisistä on tämän tyyppisiä työsuhteita. Suomessa yksinyrittäjien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa yli 30 prosenttia.

Trendi on maailmalla voimakkaampi. Vakituisten työsuhteiden määrä on jyrkästi laskenut Yhdysvalloissa, jossa kaikki muutokset työmarkkinoilla ovat hyvin nopeita alhaisen säätelyn vuoksi. Yhdysvaltojen työvoimasta freelancereita on jo nyt 35 prosenttia ja viiden vuoden päästä arviolta 40 prosenttia. Suomessa freelancer-työntekijöitä on vasta noin 2 prosenttia työntekijöistä.

Suuret luvut tulevat monille yllätyksenä. Pitkään on ollut vallalla käsitys, että epätyypilliset työsuhteet koskettavat vain palvelualoilla työskenteleviä nuoria, joita välitetään ekstraajiksi. Yhä useammin epätyypillisessä työsuhteessa olevat ovat asiantuntijoita ja muita keskiluokkaisia ammattiryhmiä, joiden toimialat ovat esimerkiksi digitalisaation myllerryksessä.

Tilastot eivät kerro, ovatko ihmiset epätyypillisessä työsuhteessa omasta halustaan. Tärkeää olisikin tutkimuksessa ja keskustelussa pureutua siihen, minkälaisia ovat epätyypillisiä työsuhteita tekevien omat kokemukset. Haastavatko epätyypilliset työsuhteet merkityksellisyyden kokemuksia vai tarjoavatko joustot enemmän vapautta ja mahdollisuuksia?

Työntekijän näkökulmasta vastakkain ovat pysyvyyden tarjoama turvallisuus ja joustojen tarjoama vapaus. Molemmat on mahdollista nähdä myös uhkina. Toiselle pysyvyys työsuhteessa on laitostumista ja toiselle joustot merkitsevät riskiä kelkasta putoamiseen sekä riskiä työsuhteen ehtojen merkittävästä heikkenemisestä.

Parhaimmillaan tarjolla on parempaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa, itsenäistä työskentelyä ja valinnanvapautta. Parhaimmin menestyvät pystyvät myös tekemään parempaa tiliä epätyypillisessä työsuhteessa hinnoittelemalla oman työnsä sen tuoman lisäarvon perusteella siihen käytetyn ajan sijaan. Epätyypillisten työsuhteiden keskeiset ongelmat liittyvät usein esimerkiksi palkkaukseen, sosiaaliturvaan ja tulevaisuuden näkymiin.

Vastapainona työelämän vahvat rakenteet useimpien ulkomaisten arvioiden mukaan jäykistävät työmarkkinoitamme. Samalla ne kuitenkin tarjoavat useimpien arvostamaa ennustettavuutta työelämään ja turvallista odotushorisonttia.

Tasapainoilu joustojen ja pysyvyyden välillä kiteytyy kokemuksiin työn arvostuksesta ja merkityksellisyydestä. Kokeeko työntekijä olevansa arvostettu työssään ja tarjoaako työ merkityksellisyyden kokemuksia?

Kehityssuuntana huolestuttava on Innolink Researchillä teettämämme tutkimuksen tulos, jonka mukaan jo lähes puolet yli 15-vuotiaista suomalaisista uskoo työelämän huononevan omalta osaltaan lähivuosina.

Työelämää käsittelevissä tutkimuksissa merkityksellisyyden kokemusten on osoitettu vaikuttavan suoraan myös työntekijöiden tuottavuuteen. Merkityksellisyyden tunne tai sen puute syntyy tutkijoiden mukaan muun muassa mahdollisuuksista vaikuttaa omaan työntekoon, arvostuksen tunteista ja osallisuudesta työyhteisöön.

Epätyypilisissä työsuhteissa työskentelevien näkökulmasta suomalaisen työelämän normit ja säädökset nojaavat edelleen liian vahvasti kahtiajaolle kokopäivätyöllisten ja täyspäiväisten työttömien välillä. Syksyn puheenaiheet, kuten paikallinen sopiminen ja omassa työssään työllistyvien työttömyysturva ja eläkkeet ovat esimerkkejä epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaan vaikuttavista uudistuksista.

Myös Suomen työaikalainsäädäntö on kokonaisuudistuksen tarpeessa. Perinteisen kokopäivätyön vähetessä myös työaikalainsäädännön tulisi heijastella epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien arkea ja muita työelämän muutoksia. Tavoitteena tulisi olla yksilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omiin työoloihinsa ja samalla tehdä erilaisissa työsuhteissa olevien asemaa tasa-arvoisemmaksi esimerkiksi lomien ja muiden korvausten suhteen.

Epätyypilliset työsuhteet ovat nousseet marginaalista osaksi suomalaisen työelämän valtavirtaa. Siksi olisi erityisen tärkeää, että myös työaikaa säätelevissä normeissa, säädöksissä ja sopimuksissa huomioidaan joustavien työsuhteiden yleistyminen. Työelämää tulee kehittää sellaiseen suuntaan, että työnteko on kaikille kannattavaa ja työn tekeminen nauttisi ansaitsemaansa arvostusta.

Jokke Eljala
Tutkimuspäällikkö
Suomalaisen Työn Liitto

Pauli Komonen
Tutkimusstrategi
15/30 Research