Ei pelkästään aina se tuotantokustannus

Tuotekehitysinsinööri Vuorisen puhelin soi. Tuotannosta soitetaan, että uuden koneen muovikomponentit eivät enää sovikaan yhteen vanhempien mallien kanssa. Vuorinen juoksee alakertaan selvittämään asiaa, tekemään mittauksia ja etsimään ongelman juurta. Suunnitelman mukaan kaiken piti olla kunnossa. Tutkinnan jälkeen selviää, että yksi komponenteista onkin viallinen, joten Vuorinen käy hankintavastaavan huoneessa keskustelemassa asiasta. He ovat yhteydessä alihankkijaan, jonka kanssa sovitaan korjaavista toimenpiteistä. Kun uudet komponentit saapuvat, ne tarkastetaan ja tuotantoa jatketaan vasta, kun kaikki laatukriteerit täyttyvät.

Kun on kyse korkean jalostusasteen tuotteesta, tässä tapauksessa hitsauskoneesta, niin tätä se on – tiivistä yhteistyötä tuotekehityksen, tuotannon ja alihankkijoiden kanssa. Suunnitteluvaiheessa tuotekehitys tilaa alihankkijoilta lukuisia osien ja komponenttien mallikappaleita, joita testataan ja muokataan. Mitä mutkattomampaa ja joustavampaa yhteistyö on, sen parempi. Jos alihankkija sijaitsee lähellä, niin sekin helpottaa yhteistyötä ja vähentää matkapäiviä. Uusi tuote saattaa vaatia myös aivan uudenlaista valmistustekniikkaa, esimerkiksi induktiojuotoksia, mikä vaatii investointeja tuotantoon – joskus jopa alihankkijatasolla. Samaan aikaan tuotekehitys käy tiivistä vuoropuhelua myynnin tuotevastaavien sekä markkinoinnin kanssa asiakkaiden tarpeista ja tarvittavista argumenteista.

Kun tuote on siinä pisteessä, että tuotteistus alkaa, tiivistyy tuotannon, hankinnan ja tuotekehityksen välinen yhteistyö entisestään. Parhaimmillaan valmiiseen hitsauskoneeseen tehdään tässä vaiheessa vielä lukuisia muutoksia. Esimerkiksi koneen piirikortti saattaa vaatia 5-6 muokkauskierrosta ennen kuin se on valmis kokoonpanoon ja asiakkaille myytäväksi.

Petri Rouvinen ja Mikko Ketokivi kirjoittivat juuri tästä ilmiöstä ansiokkaasti Talouselämän joulukuun 2015 numerossa. He toteavat, että tuotantoa ei voi tarkastella erillisenä kokonaisuutena silloin, kun sen kytkennät ja riippuvuudet arvoketjun muihin vaiheisiin, aiemmassa esimerkissä mm. hankintaan ja tuotekehitykseen, ovat hyvin tiiviit. Tuotantoa ei silloin voi niin vaan siirtää toiseen paikkaan pelkkien tuotantokustannusten perusteella. Tämä pätee erityisen hyvin sellaisiin tuotteisiin, joiden valmistus ei ole kaavamaista, joita valmistetaan piensarjatuotantona ja joihin usein myös tehdään asiakasräätälöintejä. Suuri osa komponenttien tuotannosta tehdään kaiken lisäksi alihankkijoiden tehtaissa, joten yhteistyön on oltava saumatonta koko ajan.

Tuotantokustannukset ovat silti erittäin tärkeitä. Yritämme puristaa niistä koko ajan osan pois, jotta koneiden valmistushintaa saadaan laskemaan. Hintakilpailu esim. kiinalaisia hitsauskonevalmistajia vastaan on kovaa. Joissakin konekategorioissa ja asiakassegmenteissä asiakkaat tekevät usein päätökset pelkän hinnan perusteella. Silti on myös asiakkaita, joilla on alhaisten hankintakustannusten lisäksi muita tarpeita. He pitävät tärkeänä esimerkiksi yhteistyökumppanin nopeaa reagointia, joustavuutta ja teknistä ongelmanratkaisukykyä. Paikallinen sopiminen ja työaikapankit tukevat tällaista joustavaa kustannustehokasta toimintatapaa erinomaisella tavalla.

Suomessa työntekijöiden yleinen sivistys- ja koulutustaso on hyvällä tasolla ja tuotannossa pystytään nojaamaan monitaitoisiin ja itsenäisesti ongelmia ratkoviin työntekijöihin. Työnantajan pitää vain osata hyödyntää tätä suomalaista kyvykkyyttä tehokkaasti ja kannustaa entistä parempaan itseohjautuvuuteen. Tämä vähentää tarvittavien tuotannon toimihenkilöiden määrää ja vähentää siten kustannuksia tuoden lisää kilpailukykyä.

Tuotannon toimintamalleja on jatkuvasti kehitettävä rohkeasti. Monien suomalaisten yritysten vahvuudet ovat perinteisesti olleet projekti- ja piensarjatuotannossa, jotka kummatkin edellyttävät joustavia ja ketteriä toimintamalleja. Pienten volyymien vuoksi globaalin kustannusjohtajan asemaa on vaikea saavuttaa, mutta nopeudella ja asiakassuuntautuneisuudella voimme kilpailla.

Jatkuvan kehittämisen lisäksi tuotantoon on jatkuvasti myös investoitava. Suomalaisen tuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää moderneja tuotantokalustoja ja huippuunsa hiottuja tuotantoprosesseja. Uskon suomalaisten insinöörien tuotannon kehittämisosaamiseen – yritysten johtajien ja omistajien on vain uskallettava investoida. Kemppi rakensi uuden elektroniikkatehtaan ja uudisti täysin kokoonpanotehtaansa Lahdessa kuusi vuotta sitten 25 miljoonalla eurolla. Sen jälkeen investointeja tuotantoon on jatkettu useamman miljoonan vuosivauhdilla mm. lisäämällä tuotannon automaatiota ja muuttamalla layouteja toimivimmiksi. Automaation hyödyntäminen laajasti on piensarjatuotannossa kuitenkin haasteellista. Silloin korostuvat erityisesti työntekijöiden monitaitoisuus ja itsenäinen päätöksentekokyky, hyvä johtaminen sekä tehokkaat prosessit. Kaikesta tästä syntyy yrityksen kilpailukyky, mutta se on vasta lupa osallistua varsinaiseen kisaan. Lopullisen voiton ansaitsee se, joka vie maailmalle ne kaikkein innovatiivisimmat tuotteet ja palvelut.