Revitäänkö tuottavuus selkänahasta?

Ei, se löytyy korvien välistä. Kaikki tietävät, että maailma muuttuu. Se muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan, huomenna vielä nopeammin. Kaikista maailmanhistorian tieteen tekijöistä kuulemma vielä puolet on elossa. Teknologian muutos on eri osa-alueilla eksponentiaalista, niiden vuorovaikutusalueilla eksponentti on vielä isompi. Kaiken tämän keskellä voi kuitenkin viihtyä, samalla kun osaamista, tuottavuutta ja elämää voi jatkuvasti parantaa - rennosti ja kaikesta nauttien.

Monesti yritetään parantaa tuottavuutta tekemällä entistä enemmän ja nopeammin samaa kuin ennenkin. Väärän asian tekeminen tehokkaasti on kuitenkin tuottavuuden ehdoton teoreettinen minimi. Suurten innovaatioiden tiellä on monta itse asettamaamme estettä. Yksi niistä on asiantuntijoista koostuvien laajapohjaisten työryhmien käyttö joka asiaan. Sinänsä tarpeellisia inkrementaalisia parannuksia niillä kyllä saadaan aikaan, mutta todelliset tuottavuushyppäykset ja paradigman muutokset syntyvät muualla kuin jäykissä kokouksissa.Normaalikäytännöksi muodostuvat pian sisäinen yrittäjyys, villit hankkeet ja työntekijän kannustaminen uuden äärelle ja sen uuden omistajaksi. Tavanomaista tulee olemaan työ monelle työnantajalle samanaikaisesti ja jaksotettuna – eihän yrityskään halua ”ostaa koko lehmää kun tarvitsee vain litran maitoa.”

Nopea muutostahti tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia. Ensin tulee löytää oikeita kysymyksiä – vasta sitten hakea ratkaisuja. Onko oikea kysymys siis esimerkiksi se, miten voidaan terveydenhuollon tietojärjestelmä ratkaista Suomessa omin standardein ja omin neuvoin? Olisiko oikeampi kysymys kuitenkin se, miten voidaan terveydenhuollon tietojärjestelmä ratkaista kansainvälisesti yhteisillä standardeilla, jolloin omat tiedot olisivat tarvittaessa käytettävissä ulkomaillakin? Vai onko suomalainen tosiaan lääketieteellisesti niin oma rotunsa, että esimerkiksi tanskalaiseen malliin pohjautuva kansainvälinen standardi ei kelpaa?

Suomi on aina ollut tunnettu nopeana muualla kehitettyjen ratkaisujen soveltajana (sähkö, puhelin, yleisradio, kansallinen lentoyhtiö). Todistettavasti osaamme siis olla avoimia uusille ajatuksille, valmiita kokeiluihin, jakamiseen, uudistumiseen. Näyttöähän on myös maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisukyvystä, näitä tulevaisuuden teknologiaan perustuvia ratkaisuja ryhdymme tietenkin tarjoamaan vähän tiuhempaan tahtiin.

Olemme itse vastuussa elämästämme, johon työ kuuluu oleellisena osana. Katsomme eteenpäin ja näemme mahdollisuuksien rajattoman meren. Motivoidumme oikeiden kysymysten äärellä ja tulkitsemme valtavaa tietovirtaa kriittisesti. Opimme ja otamme sopivasti riskejä kokeilemalla. Kontribuoimme ajasta, paikasta ja elämäntilanteesta riippumatta. Näin tietenkin haluamme tehdä, koska sosiaalisuus ja luova työ ovat ihmiselämän paras anti.

Antti Joensuu, TEM

Erto Örnberg, Helsingin yliopisto

Kirjoitus perustuu 15.4.2014 Tekniikan Akatemian, Suomalaisen Työn Liiton sekä Aalto Future Clubin järjestämän työn tulevaisuutta hahmottaneen monialaisen työpajan tuloksiin. Työpajassa työn tulevaisuutta tarkasteltiin kuudesta eri teemasta käsin ja tämän ryhmän teemana oli innovatiivisuus ja työn tuottavuus. Muut teemat olivat teollisuusyritysten muuttuva innovaatioympäristö, tulevaisuuden työn arvot ja merkityksellisyys, koulutus ja elinikäinen oppiminen, tulevaisuuden johtaminen sekä työn ja työntekijöiden automatisoituminen.