Kun meidän äiti robotin osti

Äiti menee Verkkokauppa.comiin ja ostaa robotin. Robotti on kirjavan kukertavassa laatikossa, jossa lukee MindStorms LEGO. Kannessa on kuva robotista, sellaisesta kahdella jalalla menevästä (tosin jalkoja korvaavat telaketjut), vinosilmäisestä, vähän pelottavastakin hahmosta.

Robotti on toisaalta juuri sellainen kun robotin kuvitteleekin olevan: kömpelön oloinen otus. Vähän ihmistä ja paljon konetta. Se herättää samaan aikaan ulkonäöllään sympatiaa, äidinvaistoja (eihän se pysy pystyssä!) ja hieman kauhistusta. Kauhistus ei tosin liity ulkonäön pelottavuuteen vaan siihen, että tuollainen robotti pitäisi saada kasattua. Kauhistusta lisää paketin kyljessä oleva ikämerkintä: 10+ . Oletuksena on siis, että tällaisen härpäkkeen pystyisi keski-ikäinenkin nainen kokoamaan.

   robo1

Kuva 1: Paketti, jossa on robotti

Äiti avaa paketin. Robotti on pienissä pusseissa palasina. Jokaisessa pussissa on kymmenittäin vielä pienempiä paloja. Äiti kaivaa esille lukulasit.

robo2

Kuva 2: Robotti palasina

Internetistä löytyy ohje kasaamiseen. Pieniä ja vielä pienempiä paloja sovitetaan toisiinsa. Tuo menee tuohon koloon. Ai eipäs mennytkään. Etsitään laatikosta pinsetit ja vedetään pikkupalikkaa pois väärästä kolosta. Äiti on epätoivoinen ja pyytää tukea diginatiiveilta hommassa. Heitä ei robotti voisi vähempää kiinnostaa, mutta perheen toinen diginatiivi päättää käyttää luovuutta ja yhdistelee pienen pieniä legopalikoita summamutikassa toisiinsa.

robo3

Kuva 3: Diginatiivi sabotoi äidin robotin kasaamista

Äiti kiroilee (äänettömästi) ja käyttää taas pinsettejä, jotta saisi ”väärin yhdistellyt” palikat irti toisistaan.

Kuluu kaksi iltaa.

Työ edistyy kasasta palikoita pikku hiljaa yhä enemmän laatikon kannessa komeilevan robotin näköiseksi.

robo4

Kuva 4: Työn ensi metrit

robo5

 Kuva 5: Robotti on saanut jalat alleen

robo6

Kuva 6: Jalat kasvavat vartalolla

Kunnes robotti on vihdoin valmis!

robo_7

Kuva 7: Tadaa!

Siinä se vihdoin on! Äiti osasi kasata robotin (mikä oli oletettavaa, sillä äiti on iältään yli 10 vuotta)!

Diginatiivit eivät ole kuitenkaan vielä tyytyväisiä vaan tulevat haukotellen paikalle ihmettelemään äidin aikaansaannosta:

-Mitä se tekee?, kysyy toinen diginatiivi

-Pitäisikö sen muka tehdä jotain?, vastaa äiti kysymykseen

-Tyhmä!! Tottakai. Sehän on robo!

 

Kaivetaan esille käyttöohje ja luetaan sitä tarkemmin. Äiti on jo epätoivon vallassa, sillä miten keski-ikäinen ei-diginatiivi nainen nyt saisi robotin temppuilemaan.

-Se pitää ohjelmoida, toteaa toinen diginatiivi, ja ottaa käsiinsä äidin toiveesta käyttöohjeet.

robo8

Kuva 8: Diginatiivi lukee käyttöohjeita

Diginatiivi selaa hetken ohjeita ja sitten heittää ne syrjään.

-Katotaan äiti juutuubista, ehdottaa diginassikka.

Äiti ja diginassikka löytävät YouTubesta opetusvideon. Äiti katsoo puolen tunnin videon ja oppii, että robotin keskipalikka on itseasiassa tietokonepalikka (ja siihen pitää asentaa kuusi patteria), josta robotti voidaan ohjelmoida tekemään pikku tehtäviä. Paremmin ohjelmointi onnistuu kuitenkin tietokoneen avulla.

robo9

Kuva 9: Älypalikka ja kökkö käyttöliittymä

Äiti tyytyy vähään ja painelee älylegopalikan nappeja videon ohjeiden mukaan ja vähän soveltaenkin. Käyttöliittymä muistuttaa jotain sellaista, mihin äiti nuoruudessaan törmäsi UNIX ympäristössä. Se on kertakaikkisen kökkö keski-ikäiselle naiselle, joka on tottunut i-phonen näytöllä loistaviin visuaalisiin kuvioihin. Silti äiti ohjelmoi ja painelee älypalikan nappeja. Jotain tapahtuu, kun ohjelma painetaan käyntiin.

Robotti päästää konemaisen ”Hello” tervehdyksen. Älypalikan valot vilkkuvat. Käsi liikkuu ja jää luuppiin, kunnes äiti ymmärtää sammuttaa koko laitteen.

-Tossako se nyt oli? kysyy diginatiivi tyytymättömänä.

-Siinä se taisi olla, huokaisee äiti myös tyytymättömänä, kai sen saisi ohjelmoimalla tekemään jotain muutakin.

-Ahaa, ymmärtää diginatiivi heti, aukaisee kitansa ja huutaa alakertaan: ISKÄÄ. SUA TARVITAAN TÄÄLLÄ!!!

Tutustu robottiviikkoon ja sen tapahtumiin täällä!

Kommentoi